Parhaan ystävän tähden : Bertta: Koiruli
Parhaan ystävän tähden Bertta: Koiruli Ensimmäisen kerran Koiruli nostaa jalkaansa siinä, missä ennen oli vaivaisukon paikka, Ritoniemen risteyksessä, oliko se olympiavuonna kun siirsivät sen kirkonportin viereen. Ukko jäi tässä kerran auton alle ja kerran joku hampuusi paini sen kanssa ja kaatoi. Merkillistä, kun vanhat asiat on aina mielessä, nyt ei opi uusia asioita muistamaan ja uudet ihmiset näyttävät oudoilta. Hyvin kyllä muistan ihmiset tästä reitin varrelta, kirjakaupan Tuomaksen ja sitten tuosta tien toiselta puolen Häkkisen Antin, en ole hetkeen heitä nähnyt, missä lienee, kiireisiä ovat. Koiruli on puudeli, tai on sillä toinenkin nimi, Väinön antama. Ruoveden murteessa koira on koirra ja huora on huorra, sanoi Väinö aina ja niin meidän pienen valkoisen puudelin kaulapannassakin tuo lukee, koirra. Koiruli on meidän neljäs koiruli, samaa rotua ja samaa nimeä. Kaikkien niiden kanssa ollaan tehty tämä sama lenkki aamulla, joskus sen teki Väinö, joskus me yhdessä. Nyt