Jännityspiirin jatkokertomukset

  M niin kuin murhaaja? Pomo – Sillehän tuli hoppu, mikä lie muija koiransa kanssa. Katselin, kun nainen lähti juoksujalkaa perääntymään koiraa perässään riuhtoen. Viime päivät olin pelännyt aivan muunlaisia tulijoita, poliiseja. Paiskasin oven takaisin kiinni ja rojahdin uudestaan sohvalle. Kuukauden verran olin jo ollut mökillä, oli ollut hyvä päästä pois kivikylästä Pomon kanssa. Molemmat nautimme lenkkeilystä metsäpoluilla ja täällä saattoi päästää Pomon juoksemaan myös vapaasti. Lomasta piti tulla leppoisa, pientä maalaushommaa, kalastelua, saunomista ja tietysti hyvää ruokaa ja juomaa, joita olin varannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sitten yksi puhelinsoitto oli muuttanut loman painajaiseksi. – Perkeleen Pertti, manasin ääneen ja nappasin konjakkipullon pöydältä. Kaadoin lasin täyteen, hörppäsin ja nakkasin tyhjän pullon lattialle. Olin kauppareissulla törmännyt vanhaan tuttavaani Viuhkaan ja olin luvannut poiketa hänen luonaan. Monena iltana olimmekin yötä myöten mui

   Anne ja Petja Komisario Räikkösen ripityksen jälkeen Anne Holoppa oli ottanut parinsa Petja Lompolon mukaansa ja he olivat suunnanneet matkansa Viuhkavaaran huvilalle tarkistamaan, ettei mitään tutkinnan kannalta oleellista ollut jäänyt muilta huomaamatta. Huvilan ympäristöä haravoidessaan he pohtivat samalla sitä, miksi koira oli haudattu, mutta sisällä olleisiin verijälkiin ei ollut kajottu. Silloin Annen puhelin soi ja hän laittoi äänen kaikumaan, jotta Petjakin sen kuulisi. Aluksi kuului jonkun naisen hätäistä ja hermostunutta sökeltämistä, mutta sitten sen tilalle vaihtui rauhallinen miesääni. –Heikki Rantaviita täällä, päivää! kuului puhelimesta. Olisin vain kysellyt siitä Pertti Viuhkavaaran murhajutun yhteydessä etsintäkuulutetusta autosta, jonka rekisterinumero oli RVG579. Onko se jo löytynyt? –Autosta on haku päällä, mutta yhtään ilmoitusta ei ole tullut, vastasi Anne ja pinnisteli samalla muistiaan, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mistä ihmeen aut

    Mimmi: Lurkki  Viuhkavaaran tapaus, josta kylällä yhä jatkuvasti kohkattiin, koetteli hermojani. Kun sitten ystäväni Maikki kahvipöydässä ehdotti, että menisimme viikoksi hänen sukunsa kesäpaikkaan, olin heti valmis. Kesäpaikka oli Maikin vanhempain asumattomaksi jäänyt kotitila Rantaviita Visuveden suunnassa ja kuskiksemme lupautui Maikin pikkuveli Heikki. Hänellä oli sopivasti vapaapäivä työstään ja hän suunnitteli pientä puusouvia talon lähimetsään. Illansuussa palatessaan hän aikoi tuoda autotalliinsa tuunattavaksi jonkun talonpoikaiskaapin, joka kuului kesäpaikan kalustukseen. Maikki vähän jumputti, sillä hänellä oli kokemusta siitä, että Heikin tuunaamat huonekalut päätyivät poikkeuksetta tämän uuteen kotiin ja niiden tilalle pikkuveli toi omia hylkäämiään huonekaluja, joita hän ei edes aikonut hakea pois. Ilman Heikkiä ei kesäpaikkaan ja sieltä takaisin kuitenkaan olisi päästy, joten Maikki motkotti vain sen verran, minkä uskalsi veljeään suututtamatta tehdä. Sisar

    Komisario Räikkönen: Koira haudattuna  Sisä-Suomen poliisilaitoksen Tampereen poliisilaitoksella oven liikennevalo muuttui vihreäksi ja ylikonstaapeli Anne Holoppa astui sisään komisario Räikkösen huoneeseen. – Mitäs tyttö, istu perseellesi, kehotti Räikkönen. – Käytiin Ruovedellä, siellä on aika sekava tilanne, todistajaksi tarjoutuvia on ruuhkaksi asti, mutta kuulustelujen jälkeen selviää, että kaikki toistelevat kuulopuheita, kertoo Holappa ja jatkaa. – Ruumiinavaustulokset sentään valmistuivat, kuolinsyy on läheltä ammuttu laukaus päähän, 22 kaliiberin ase. Luoti oli jäänyt kallon sisään, että olisi mahdollista verrata asetta, jos sellainen jostain löytyisi. Lisäksi oli vartalossa ruhjeita ja vasemmassa ranteessa syvä puremajälki, mitä oli jo ennen kuolemaa jonkin verran laastaroitu. Viuhkavaaran autossa näyttää olevan edessä rekisterikilven korkeudella jälkiä, mitkä viittaavat törmäyksestä johonkin kevyeen kohteeseen. – Ettei sitten suden saatanat äijää kuoliaaks