Komisario Räikkönen: Koira haudattuna

 

 

Komisario Räikkönen:

Koira haudattuna

 Sisä-Suomen poliisilaitoksen Tampereen poliisilaitoksella oven liikennevalo muuttui vihreäksi ja ylikonstaapeli Anne Holoppa astui sisään komisario Räikkösen huoneeseen.

– Mitäs tyttö, istu perseellesi, kehotti Räikkönen.

– Käytiin Ruovedellä, siellä on aika sekava tilanne, todistajaksi tarjoutuvia on ruuhkaksi asti, mutta kuulustelujen jälkeen selviää, että kaikki toistelevat kuulopuheita, kertoo Holappa ja jatkaa.

– Ruumiinavaustulokset sentään valmistuivat, kuolinsyy on läheltä ammuttu laukaus päähän, 22 kaliiberin ase. Luoti oli jäänyt kallon sisään, että olisi mahdollista verrata asetta, jos sellainen jostain löytyisi. Lisäksi oli vartalossa ruhjeita ja vasemmassa ranteessa syvä puremajälki, mitä oli jo ennen kuolemaa jonkin verran laastaroitu. Viuhkavaaran autossa näyttää olevan edessä rekisterikilven korkeudella jälkiä, mitkä viittaavat törmäyksestä johonkin kevyeen kohteeseen.

– Ettei sitten suden saatanat äijää kuoliaaksi repineet. On se perkelettä mitä sontaa lehdet levittelevät. Nyt niillä oli oikein syväkurkut lähteenä, vanhuuden höperöitä ukkoja kuppilasta. Piruuttaan toimittajat sekottaa tutkimuksia, tai sitten ukot vedättää niitä kertomalla kauhutarinoita susilaumoista ja Viuhkavaaran mafia-yhteyksistä. On ne yksi perkeleen kansanradio. Tuskailee komisario Räikkönen ja täyttää huoneen äänellään ja turpealla kahden metrin mitallaan.

– Ihme pitäjä muutenkin, joka saatanan hipsuttajalla siellä on koira narunpäässä, kenneli koko kirkonkylä.  Ämmät sieltä soittelee ja neuvoo poliiseja, kenet seuraavaksi pitäisi pidättää.

– Mihin herra tutkinnanjohtaja käskee meidän seuraavaksi suuntautua, kysyy Holappa, osaten vedellä niistä naruista, mitkä lisäävät höyryä Räikköseen.

– Voi perseen suti, kun piti tämäkin juttu tulla minun niskoille vielä kuukausi ennen eläkettä. Iltapaska-lehtien toimittaja soittelevat vaikka tietävät, että sisäministerin perkele on kieltänyt antamasta mitään lausuntoja toimittajalle, vaikka olen tutkinnanjohtaja. Minulla on kuulemma nykyaikaiseen mediailmastoon epäkorrekteja sanavalintoja. Perkele, nykyään pitää osata kaikki saatanan muunsukupuoliset ja  sateenkaaret tai jonkun kadunvaltaajahipin sukkahousut repee kun laitetaan maijaan, niin minua ollaan viemässä johonkin vitun Nurmbergin oikeuteen hirmutöistä.

 Ylikonstaapeli Holapan puhelin soi ja katsottuaan soittajan nimen hän vastaa ja kuuntelee, kiittää ja sanoo palaavansa asiaan neuvoteltuaan komisarion kanssa.

– Partio oli käynyt Viuhkavaaran huvilalla ja tutkinut paikan. Sisällä oli verijälkiä ja sidetarpeita levällään. Olivat kierrelleen mökin ympäristöä ja löytäneet paikan mistä maata oli kaivettu. Löysivät lapion ja kaivelivat paikkaa, siellä oli puolen metrin syvyydessä iso koira haudattuna.

– Perkele, kaivakaa se rakki uudelleen ylös ja tarkastakaa onko sillä tatuointia tai sirua. Saatana, se on muotia, meinaan tatuointi. Perkele kun nykyään television ruuanlaitto-ohjelmien kokit on umpeen tatuoitu, ja potkupalloilijat kuin linnavenkuloita. Kyselkää keneltä koira puuttuu ja kun löytyy niin tarkistakaa aserekisteri ja muut tiedot, ja katsokaa sopiiko koiran hampaiden jälki ranteen vammoihin.

– Koittakaa nyt jumalauta ratkaista tämä juttu ennen kuin ne Ruoveden ämmät taluttaa tänne jonkin saatanan Baskervillen koiran tai perkeleen Rintintinin, joka on selvittänyt rikoksen, huutaa Räikkönen ja viittaa Holapan ulos huoneesta.