Jäljet voivat viedä harhaan: 22. osa

 

Kuuntelimme niin jännittyneinä Minnin selitystä Lapin tapahtumista, että milteipä unohdimme sen, mistä kaikki oli lähtenyt alkuun eli Paavon pukkikierroksen ja niihin liittyvät varkaudet.

”Se oli eräänlainen kisällinäyte, jolla hankin jengin luottamuksen”, tunnusti Minni. ”Sain isäni ylipuhuttua, että hän suostui juoneen mukaan. Sovimme, että minä lähden hänen mukaansa joulupukkikierrokselle ja hänen meuhkatessaan joulupukkina kähvellän taloista helposti kuljetettavaa arvotavaraa. Kaikki menikin nuottien mukaan, kunnes tuli se muitten jengiläisten yllätystempaus. Kierroksen päätteeksi he kaappasivat isäni ja lähtivät viemään häntä jengin piilomökille. Aavistin, että hänestä oltiin tekemässä syyllistä varkaussarjaan, mutta sitä, että häntä lavastettiin myös murhan tekijäksi, en vielä silloin tiennyt.”

”Toiset kärttivät maistiaisia saaliista, mutta valehtelin, että olin luvannut Bobergille viedä sen koskemattomana hänen hankkimalleen välittäjälle. Itse asiassa vein anastetut tavarat panttilainaamoon, jonka pitäjä oli isäni luotettava liikekumppani. Tämä oli luvannut säilyttää ne siihen asti, kunnes hakisimme ne takaisin ja poliisi palauttaisi ne omistajilleen. Jurrikka oli selvillä suunnitelmistani ja antoi niille siunauksensa. Häneltä sain myös paksun nipun seteleitä kanirahoiksi ja Bobergille annettavaksi”, selvitti Minni juonensa kuvioita.

Viedessään rahoja Bobergille hän kuuli tältä avomiehensä Tarmon murhasta ja siitä, että hänen isäänsä epäiltiin siihen syylliseksi. Homma haiskahti vahvasti Bobergin suunnittelemalta, sillä noin monimutkaisiin kuvioihin ei Minnin mielestä liivijengin neropateista ollut. Hän kertoi olleensa raivoissaan, mutta ottaneensa kuitenkin Bobergin antaman osuutensa palkkiosta ja pitäneensä kiukun sisällään. Eteisessä takkia päälle laittaessaan hän huomasi Bobergin avainkotelon pöydällä ja nappasi siitä tämän firman pakettiauton avaimet ja otti jo tullessaan pihassa huomaamansa auton käyttöönsä. Sillä hän sitten ajeli isänsä kotitilan pihaan, kävi kätköllään ja jatkoi omalla autollaan matkaa kortteeripaikkaansa.

”Bobergin pakettiauto oli sininen, kuten murtokeikkojen pörriäisetkin. Ajattelin, että selitelköön, miten hänen erikoislukittu autonsa oli viety ilman, että siinä näkyisi minkäänlaisia murtojälkiä”, selvensi Minni.

Tässä vaiheessa Paavo otti puheenvuoron itselleen ja kertoi Tarmon murhan ja sen sälyttämisen hänen syykseen olleen melkoinen ja karmea yllätys. Niskoittelu ja venkoilu muistitikun kanssa sitä vastoin olivat tarkoin harkittua toimintaa.

”Jengiläiset kärttivät minulta Gallen-Kallelan arvokkaan taulun sijaintipaikkaa, joten minun piti kaikin keinoin pyristellä vastaan ja vasta viime tingassa kertoa, mistä se löytyisi. Tein näin siksi, että heidän toimeksiantajansa, jota en silloin vielä tiennyt Bobergiksi, uskoisi taulun aitouteen. Jopa minunlaiseni maallikko olisi voinut todeta sen väärennökseksi, saati sitten arvotauluja saalistavat hämärämiehet. Asiaani auttoi vielä se, että minulla oli muistiinpanoissani sille kohtuullinen sisäänostohinta, mutta huikea myyntiarvo.”, Paavo selitti.

Ilta oli ensin vaihtunut yöksi ja suden hetki jo ohitettu, kun saimme asiat puitua valmiiksi. Eero ja Petri tilasivat taksin ja hankkiutuivat kotimatkalle. Autonsa, jonka kyydissä Petrikin oli tullut, Eero lupasi hakea seuraavana päivänä ja vannotti, etten päästäisi Paavoa ja Minniä lähtemään ennen sitä.

Paavolle ja Minnille laitoin petit vierashuoneeseen ja ennen heidän yöpuulle vetäytymistään kyselin vielä heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Minnin arvelin suunnittelevan poliisin uraa, kun hän oli niin menestyksekkäästi selvinnyt soluttautumistehtävästään. Minni pudisti kuitenkin päätään.

”Tuo poliisin auttaminen oli minulle vain opiskelurahojen hankkimista. Aion näet isona näyttelijäksi, koska uskon olevani siinä hommassa aika taitava. Menihän roolini jengimimminäkin teille molemmille todesta. Aloitan opiskelun ensi syksynä teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalla", Minni kertoi.

”Minun tulevaisuuteni taas on kiinni suhdanteista”, sanoi Paavo. ”Niin huonossa jamassa rahatilanteeni ei kuitenkaan ole, että tulisin tänne Ruovedelle uudelleen joulupukiksi. Antakaa veli Harrin hoitaa sitä tehtävää, kuten aikaisempinakin vuosina. Sitä paitsi olen kuullut, että paikallisesta teatteriyhdistyksestä löytyy tarvittaessa joulupukiksi toinenkin laulutaitoinen Harri.”