Jäljet voivat viedä harhaan: 16. osa

 

Petri Pusa oli luottomiehemme poliisissa ja häneltä olimme ennenkin saaneet sellaista taustatietoa, jota muut poliisit eivät meille kertoneet. Hänen tultuaan kysyimme ensimmäiseksi Paavosta ja saamamme sisäpiiritieto oli toisaalta lohdullinen, toisaalta karmiva.

Hyvää oli se, että Paavoa ei enää epäilty liivimiehen murhasta. Pelottavaa taas oli, että hänet pidettiin vangittuna siksi, että näin pystyttiin parhaiten varmistamaan hänen turvallisuutensa. Sanoi Pusa senkin, että heidän oli helpompi päästä tutkimuksissaan eteenpäin, kun rikolliset luulivat Paavon yhä olevan murhan pääepäilty. Toisaalta Paavo myös tiesi jotakin, mitä hän ei ollut suostunut poliiseille kertomaan.

Se liittyi jollakin tavoin jouluiseen varkaussarjaan, josta Pusalla oli uutta kerrottavaa. Viron poliisilta oli näet tullut tieto, että se oli yhteistyössä Interpolin kanssa selvittänyt laajan rikosvyyhdin, jonka takana oli virolais-latvialais-romanialainen rikollisryhmä. Suomessa tehdyt ryöstöt, murrot ja varkaudet olivat siinä oma haaransa.

Konnajoukon taktiikkana oli antaa jonkun joukosta pörrätä sinisellä pakettiautolla rikospaikoilla ja niille johtavilla teillä niin, että auto taatusti pantiin merkille. Muut kuljettivat sitten anastetut tavarat huomaamattomasti muilla autoilla rajan yli. Keikan tehnyt porukka lähetettiin sitten johonkin toiseen maahan ja toinen joukko lähetettiin Virosta sen tilalle jonnekin muualle päin Suomea tekemään uutta rikossarjaa.

”Vilppulassa joulunjälkeen tehdyt murrot liittyivät todistetusti tähän sarjaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Ruoveden varkaudet olisivat olleet siitä irrallaan. Tietyt yhtäläisyydet pistävät kuitenkin silmään”, kertoi Pusa.

Ensimmäinen niistä oli tietysti tuo sininen pakettiauto, joka kummitteli myös niiden rikosten taustalla, joista Paavoa epäiltiin. Sekä Minnin pidätyksen yhteydessä takavarikoitu auto että Paavo Mikkolan kotipihassa ollut auto olivat molemmat varastettuja. Jälkimmäinen oli rekisteröity Matias Bobergin firman nimiin, mutta se ei ihmetyttänyt sen tiedon pohjalta, jonka juuri olimme Paakkunaisen Peralta saaneet. Se ei voinut olla pelkkä sattuma.

”Kiinnostavinta on kuitenkin se, että nuo pakettiautojen kuskit näyttävät kaikki olevan suomalaisia taparikollisia”, jatkoi Pusa. ”Yksi heistä tavoitettiin sattumalta Jyväskylässä tehdyssä ratsiassa toista rötössarjaa tutkittaessa. Hänet saatiin puhumaan, kun hänen perheelleen luvattiin apua muutossa toiselle paikkakunnalle. Tällöin hän myös tunnusti osallisuutensa pakettiautoralliin. Vilppulan lisäksi hän oli ollut kuskina sekä Nokialla että Jämsässä. Sen jälkeen on tavoitettu pari muutakin pörrääjää. Systeemi on aina ollut sama. Pörrääjä on hakenut auton sovitusta paikasta ja palkkiorahat ovat autoa palautettaessa olleet odottamassa.”