Jäljet voivat viedä harhaan: 11. osa

 

Kohtaamispaikka oli mummonmökki, jonka seiniltä punamulta oli haalistunut ja osin rapistunutkin. Myös talon peltikatossa oli siellä täällä ruostelaikkuja. Tästä päättelin, että se oli ollut jo pitempään asumattomana.

Pitkään en ehtinyt odotella, kun talosta astui ulos kaksi miehenkorstoa, joilla oli naamiot kasvoillaan. Silti heidät oli helppo todeta liivijengiläisiksi. Miehet pyysivät minulta muistitikkua ja annoin sen toiselle heistä. Tämä lähti viemään sitä mökkiin sisälle samanaikaisesti, kun toinen jäi vielä vartioimaan minua. Yritin puhuttaa häntä, mutta hän ei vaivautunut edes urahtamaan.

Aikaa ehti kulua reilu varttitunti, kun mökkiin mennyt mies palasi ja vei minut sisälle toisen jäädessä ulos vartioon. Mökissä ollut kolmas mies totesi muistitikun olleen hänen haluamansa ja alkoi sitten tivata, millä pelillä olin saanut sen poliisilta takaisin. Tiesin, että yhteistyötäni poliisin kanssa ei katsottaisi hyvällä, joten valitsin toisen taktiikan.

”Kuten varmaan tiedätkin, on Paavo Mikkola pidätettynä mökkimurhasta epäiltynä. Marssin siis poliisiasemalle ja pyysin hänen muistitikkuaan, koska hänen liikekumppaninaan tarvitsin sillä olevia tietoja. Poliisit olivat jo ehtineet tutustua sen sisältöön. Niinpä he enempää kyselemättä antoivat sen minulle, mutta ottivat sitä ennen siitä tietenkin kopion”, selitin. Sanoin myös kovistelijalleni, että en oikeasti ollut Paavon liikekumppani, vaan pelkästään hänen ystävänsä.

”Siksi minua huolestuttaakin hänen tyttärensä kohtalo. Kuten omista lähteistäsi ilmeisesti jo olet saanut tietää, ovat poliisit pidättäneet hänet täyden lastin kanssa surmamökiltä. Autosta ja Minnin kassista takavarikoidut kamat ovat sinun murheesi, niistä minä viis välitän, Minnista sitäkin enemmän. Aion palkata hänelle asianajajan ja olisi hyvä tietää, mistä kaikesta häntä tullaan syyttämään tai oikeammin, mitä sellaista hän on tehnyt, jota poliisien ei tarvitsisi tietää”, jatkoin.

En uskonut, että kovistelija olisi paljastanut minulle tietojaan, sitä vastoin hän saattaisi hyvinkin jäädä miettimään, olisiko minusta hyväntahtoisena hölmönä hänelle vastaisuudessa jotain hyötyä.

Tuossa vaiheessa kuului ulkoa kaiuttimesta ilmoitus: ”Täällä on poliisi. Mökki on piiritetty. Olkaa hyvät ja antautukaa!”

Tunsin Eeron äänen ja hänen piruilevan kohteliaan tyylinsä. Kovistelijani eivät sitä kuitenkaan tunnistaneet. Nopeasti he lukitsivat minut perähuoneeseeen ja pakenivat itse paikalta.

Vähän ajan päästä Eero tuli sisälle ja mursi lukitun oven auki. Sain kuulla häneltä, että kovistelijani olivat juosseet metsän suuntaan, josta pian kuului auton loittoneva ääni. Tarkempi tutkimus osoitti, että mökistä vei kellarin kautta ulos salakäytävä. Metsän reunasta puolestaan alkoi vanha jo vähän umpeentunut metsätie, joka kuitenkin edelleen oli ajokunnossa. Miesten auto oli ollut sen varrella kätkössä.

Palasimme Eeron kanssa mökille. Siellä Eero komensi minut koluamaan kanssaan paikkoja, jotta näyttäisi siltä, että mökistä olisi etsitty jotakin, tarkemmin sanottuna sitä kiristäjien saamaa muistitikkua. Sitä ei tietenkään löytynyt. Sitä vastoin pakenijat olivat kiireessä unohtaneet läppärin pöydälle. Sen me otimme mukaamme.

Pihaa vartioineen jengiläisen huomasin ulkovajan vieressä olevaan mäntyyn kiinnitettynä niin, että hänen kätensä oli ensin asetettu nuorehkon männyn ympärille ja sitten ranteisiin oli kiinnitetty käsiraudat. Vajan seinä esti miestä näkemästä, mitä pihassa ja toisella puolella taloa olevassa metsässä tapahtui.

Tässä vaiheessa huomasin Eeron juonen koko oveluuden. Eeron kaiuttimeen tekemä ilmoitus mökkiä piirittäneistä poliiseista meni vartijaan täydestä samalla tavalla kuin sisällä olleisiin rikostovereihinkin.

Juoni jatkui niin, että Eero päästi kahlehditun irti käsiraudoista ja sitten kuljetimme hänet mökkiin ja väänsimme sen oven reikeliin. Tämän jälkeen palasimme autollemme ja annoimme mökkiin teljetyn vartijan tutkia tekemäämme hävitystä. Tiesimme, että hän ennen pitkää pakenisi kellarin kautta samaa salakäytävää, mitä hänen rikoskumppaninsakin olivat aikaisemmin käyttäneet.