Jäljet voivat viedä harhaan: 15. osa

 

Eero lupasi tulla luokseni hetimmiten ja laitoin saunan lämpiämään; saunan lämmössä olimme saaneet tähän astikin parhaat oivalluksemme tapahtumavyyhden kulusta. Konjakkipullon nostin kuitenkin yläkaappiin ja varasin saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja vissyä.

Pian istuimme saunan lauteilla ja tunnustimme toisillemme, että tapahtumat alkavat mennä jo niin mutkalle, että pitkään vie poliisilta ennen kuin syylliset ovat telkien takana ja tapahtumain kulku selvitetty.

Jos Paavo todella on tarinan konna, niin miksi hän on tähän ryhtynyt, eihän hänellä pitäisi olla rahasta pulaa ja elämänkokemusta jo sen verran tietääkseen, ettei Gallen-Kallelan taideteoksia noin vain rahaksi muutettu.

Kiristys oli ainoa syy, miksi Paavo tähän olisi ryhtynyt, ja kiristyksen aihekin löytyisi läheltä, Minni, jonka elämä on lipsunut sivuraiteille ja jonka rikollinen seurapiiri helposti keksi kiristää Paavoa Minnin kautta.

Jospa Minni onkin ollut jonkinlaisena takuuna siihen, että Paavo todella hoitaa ryöstettävistä kohteista tiedot ja valokuvat liivijengille. Päättelimme kuitenkin, ettei liivijengiläisten yhteenlaskettukaan älykkyys riittäisi tällaisten rikosten suunnittelun, takana täytyi olla viisas pää ja hyvät suhteet alamaailmaan laajemminkin kuin pelkästään näillä meidän kulmilla.

Matias Boberg!, sanoimme yhteen ääneen ja meille tuli kiire pesulle ja saunakammarin puolelle.

Kiristystä, pahoinpitelyjä, murhia, ryöstöjä, murtoja…, lista tuntui karmaisevalta ja kammoani vielä lisäsi se, että olin itsekin joutunut väkivallan kohteeksi ja ollut rosvojen vankina. Harvoin näin läheltä liippasi, vaikka olin aikaisemmin ollut Alibi-lehdessäkin töissä.

Tästä menneisyyden haamustani Eero sai taas idean ja soitin entiselle toimittajakollegalleni Pertti Paakkunaiselle Helsinkiin. Hän vastasi Alibin vihjepuhelimesta ja tiesi paljon alamaailman touhuista.

Pera kertoikin Bobergin ajautuneen pikkuhiljaa lähemmäs puolustamiaan rikollisia ja tehneen yhteistyötä myös Helsingin rikospoliisin huumejaoksen kanssa Aarnion aikoihin, Minnistä tai Paavosta hän ei ollut koskaan kuullutkaan, jollei: Kuka mahtaa olla se hiukan räjähtäneen näköinen nuori neitokainen, joka on pyörinyt Bobergin kanssa Helsingin yöelämässä viime syksynä?  Blondattu, langanlaiha, muttei kuitenkaan missityyppiä, näyttäisi olevan hiukan pöllyssä kaiken aikaa?

Kiittelin Peraa tiedoista ja puhelun päätyttyä saunakammarissa vallitsi syvä hiljaisuus.

Yritin soittaa Paavolle, mutta hänen puhelimensa oli suljettu. Eero soitti komisario Pusalle ja pyysi hänet mökilleni.