Jännityspiirin jatkokertomukset

  Eero lupasi tulla luokseni hetimmiten ja laitoin saunan lämpiämään; saunan lämmössä olimme saaneet tähän astikin parhaat oivalluksemme tapahtumavyyhden kulusta. Konjakkipullon nostin kuitenkin yläkaappiin ja varasin saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja vissyä. Pian istuimme saunan lauteilla ja tunnustimme toisillemme, että tapahtumat alkavat mennä jo niin mutkalle, että pitkään vie poliisilta ennen kuin syylliset ovat telkien takana ja tapahtumain kulku selvitetty. Jos Paavo todella on tarinan konna, niin miksi hän on tähän ryhtynyt, eihän hänellä pitäisi olla rahasta pulaa ja elämänkokemusta jo sen verran tietääkseen, ettei Gallen-Kallelan taideteoksia noin vain rahaksi muutettu. Kiristys oli ainoa syy, miksi Paavo tähän olisi ryhtynyt, ja kiristyksen aihekin löytyisi läheltä, Minni, jonka elämä on lipsunut sivuraiteille ja jonka rikollinen seurapiiri helposti keksi kiristää Paavoa Minnin kautta. Jospa Minni onkin ollut jonkinlaisena takuuna siihen, että Paavo todella hoi

  Paavon kotitalon dramaattisista tapahtumista oli kulunut viisi päivää. En ollut ollenkaan heikkohermoista tyyppiä, mutta olin kuitenkin niin järkyttynyt tapahtumien kulusta talolla, että olin anonut lisää lomaa tai niin olin asian päätoimittajalle esittänyt. Perimmäisenä taka-ajatuksenani oli ollut jatkaa Krp:n komisarion arvostelemaa kansalaisaktiivisuutta yhteistyössä Eeron kanssa, mutta näistä tutkintasuunnitelmista en tietenkään ollut hiiskahtanut sanaakaan. Päätoimittaja oli myöntänyt lisälomapäivät, mutta vasta luvattuani lomani aikana kirjoittaa jutun tapahtumista. Parasta olla sitten viiden tähden juttu, päätti hän puhelinkeskustelumme. Hiljaisessa mielessäni sovitin jo sankaritoimittajan viittaa harteilleni, mutta sitten totesin lukeneeni liikaa dekkareita, joissa toimittajat ratkovat rikoksia ja naurahdin koko ajatukselle. Palataanpa tosiasioihin, ajattelin ja avasin koneen. Nyt olisi aikaa kirjoittaa iltaan asti. Olin vasta tullut kirkonkylästä, jossa olin pitänyt väli