Tekstit

Talvinen jännitystarina Ruovedeltä alkaa! Jäljet voivat viedä harhaan: 1.osa

Kuva
Jäljet voivat viedä harhaan - talvinen jännitystarina
Me leijonat olemme säntillistä väkeä, joka tekee huolella kaiken sen, minkä lupaa. Niinpä kokoonnuimme jo lokakuussa keskustelemaan lapsille järjestettävästä joulujuhlasta, jonka olimme luvanneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestää yhdessä liiton paikallisosaston ja Ruoveden kunnan varhaiskasvatuksen kanssa.Yhteistyökumppanit olivat luvanneet vastata tilaisuuden lastenohjelmasta ja Lions Ladyt sen tarjoilusta, joten meidän osuudeksemme jäi maksumiehenä olemisen ja juhlan järjestelytehtävien hoitamisen lisäksi oikeastaan vain juhlapuhujan, esiintyjävieraan sekä joulupukin hankkiminen tilaisuuteen. Juhlapuhujaksi sai eniten kannatusta lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja vierailevaksi tähdeksi päätettiin kysyä jotain nimekästä tubettajaa. Heistä etusijalle asetimme Miklun ja Pikku Pinskun.”Joulupukkia meidän ei tarvitse edes harkita, onhan veli Harri useana vuonna eri tilaisuuksi…

Sattumia vai suunnitelmia: 20. osa, tarinan päätös.

Kuva
En katsonut aiheelliseksi ahdistaa Raunoa enempää kysymyksilläni, koska uskoin kuulleeni jo oleellisen. Alkavasta pisaroinnista huolimatta otin polkupyöräni ja lähdin polkemaan takaisin kirkonkylälle. Kiireeni oli kuitenkin turhaa, sillä muut eivät olleet osaltaan juurikaan päässeet eteenpäin. Seija metsästi yhä tietoja Villen Turun ajasta ja tiedot tutkittaviksi lähetetyistä esineistä viipyivät. Viikko vierähti ja toinen alkoi ennen kuin rikosten vyyhti alkoi selviytyä. Ensimmäinen tieto oli se, että Ville-Kalle Östby oli todellakin suomentanut sukunimensä Itäkyläksi ja käytti vain toista etunimeään Villeä. Mutta ei tässä kyllin. Turun pankkiryöstön aikoihin free lance -näyttelijänä leipänsä ansainnut Ville-Kalle oli ollut pitkiä kausia työttömänä ja pariin vuoteen vain satunnaisissa pätkätöissä. –Ja arvatkaapas mitä? täräytti Seija selontekonsa lopuksi, kun taas olimme koolla yhteisessä tilannepalaverissa. – Viimeinen Ville-Kallen ohjaustyö ennen pitkää työttömyyskaut…

Sattumia vai suunitelmia: 19. osa

Kuva
Nyt meillä oli jo niin paljon uusia asioita koossa, että ehdotin, että jatkaisimme keskustelua virastotalossa sijaitsevalla poliisiasemalla ja menisimme sitten sieltä yhdessä aamiaiselle, kun kello olisi niin paljon, että Liera avaisi ovensa. En muistanut, että se olisi koko sunnuntaipäivän kiinni. Seija ehti poliisiasemalle ennen meitä. Kävimme läpi uusimmat tutkimustulokset ja sovimme, että Seija jatkaisi Villen menneisyyden ja eritoten Turun ajan selvittelyä. Pekka ottaisi tarkempaan tarkasteluun J.R.:n ja Pamelan toimet ja minä taas jututtaisin Raunoa ja yrittäisin selvittää, oliko hänellä ja Pamelalla muuta yhteistä kuin petipuuhat. Palaverin jälkeen ruokapaikka löytyi yläkylältä. Syötyämme pizzat aloin polkea Mustajärven suuntaan Raunon huvilalle, jonne tiesin taksin hänet iltayöstä kuljettaneen. Rauno oli ryyppäämisensä jälkeen herkässä mielentilassa ja halusi avautua minulle, parhaalle ja luotettavimmalle ystävälleen, kuten hän sanoi. –Minulla on ollut huono om…

Sattumia vai suunitelmia: 18.osa

Kuva
–Niin ja Valborg oli kuin olikin murhan kohde, toisin kuin erehdyin luulemaan, jatkoin helpottuneena, kun Pirkon henki ei enää näyttänytkään olevan vaarassa. Tästä eteenpäin päättelyä oli helppoa jatkaa. J.R. ja Pamela olivat yhdessä suunnitelleet Hanneksen ja Valborgin murhat. J.R. oli ensin käsitellyt Hanneksen aseen ja tämän räjähtämisen jälkeen soittanut Valborgia jäljittävälle Pamelalle. Tämä oli seurannut Valborgia, joka juuri tuona iltana oli lähtenyt tapaamaan tuttuaan minun asunnolleni ja tehnyt sitten hänestä selvää. Tämän päättelin tappamiseen käytetystä aseesta. Muistin myös Pamelan kurkistelut uuden naapurinsa kesämökille. Ehkäpä häntä siellä kiinnostikin Valborg eikä niinkään Rauno, kuten tuolloin oletin. Varmaa näyttöä tai aihetodistetta tästä ei kuitenkaan ollut. Olimme Pekan kanssa itsestämme ylpeitä, olivathan tutkimuksemme johtaneet kahden murhan selvittämiseen. Loppu hoituisi aikanaan tiukoissa kuulusteluissa, joihin myös Pekan ja hänen nuoren poliis…

Sattumia vai suunitelmia: 17.osa

Kuva
Varsinaisen juhlan päätyttyä monet lähtivät jatkamaan ilonpitoa Laivarantaan, mutta Pekka ja minä kuljimme mietteissämme Museonmäelle. Sen sisäpihalle vievän portin luona havaitsimme lojumassa kaksi pulloa. Toinen oli puolillaan oleva Jaloviina-pullo ja toinen tyhjä Koskenkorva-pullo. Pelonsekaisin tuntein aloimme haravoida maastoa ja aika pian löysimmekin Raunon makaamassa syrjemmällä katajapensaan varjossa. Ravistelimme häntä ja hän heräsi. Hänen sekavasta puheestaan sai selville, että hän oli juonut kaiken Koskenkorvan, mutta ei ollut koskenutkaan Jallu-pulloon. –Ratkaisemattomien murhien määrä säilyy siis edelleen kahtena, totesi Pekka helpottuneena ja otti molemmat pullot talteen.–Tässä puolinaisessa pullossa on arvatenkin viinan seassa myrkkyä, mutta muiden kuin Raunon sormenjälkiä siitä tuskin löytyy, hän arveli. Sitä vastoin tyhjäksi juodusta pullosta saattaisi löytää muidenkin sormenjälkiä. Tässä vaiheessa teimme pikaisen tilannearvion ja totesimme, että Pirkoll…

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana.
Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle.
Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti vanhaa koulut…

Sattumia vai suunitelmia: 15. osa

Kuva
Koko viikko on ollut aivan liian kiireinen, mutta eiköhän pian hellitä, mutisin pyöräillessäni kohti alakylää. Aamulla olin saattanut Pirkon pohjoisen junaan ja vakuuttanut tulevani perässä heti, kun mahdollista. Pirkko oli edellisenä päivänä todennut pohjoisen jälleen kutsuvan, sillä rauhallisempi arki olisi tarpeen. Painostava hellekin verotti voimia. Olin samaa mieltä, maisemanvaihdos ja viileämmät kelit kyllä kelpaisivat.
Kyytireissulta palattua olin jälleen joutunut viemään auton korjaamolle, sillä moottorin punainen merkkivalo alkoi vilkkua kojelaudassa. Korjaamolta piti kiirehtiä suoraan Pyynikkilään koko iltapäiväksi viimeisen esityksen pariin, ja nyt vuorossa oli iltajuhla, jossa minun oli vielä oltava paikalla tuottajan roolissa. Kaikkien suureksi yllätykseksi Ville ja Pamela olivat ilmoittaneet ottavansa päävastuun juhlan ohjelmasta, joten illan saatoin ottaa rennosti tai niin ainakin luulin.

Kyläkunnassa oli väkeä ruuhkaksi asti ja autoja oli parkkeerattu joka…