Jännityspiirin jatkokertomukset

  –Niin ja Valborg oli kuin olikin murhan kohde, toisin kuin erehdyin luulemaan, jatkoin helpottuneena, kun Pirkon henki ei enää näyttänytkään olevan vaarassa.  Tästä eteenpäin päättelyä oli helppoa jatkaa. J.R. ja Pamela olivat yhdessä suunnitelleet Hanneksen ja Valborgin murhat. J.R. oli ensin käsitellyt Hanneksen aseen ja tämän räjähtämisen jälkeen soittanut Valborgia jäljittävälle Pamelalle. Tämä oli seurannut Valborgia, joka juuri tuona iltana oli lähtenyt tapaamaan tuttuaan minun asunnolleni ja tehnyt sitten hänestä selvää. Tämän päättelin tappamiseen käytetystä aseesta. Muistin myös Pamelan kurkistelut uuden naapurinsa kesämökille. Ehkäpä häntä siellä kiinnostikin Valborg eikä niinkään Rauno, kuten tuolloin oletin. Varmaa näyttöä tai aihetodistetta tästä ei kuitenkaan ollut.  Olimme Pekan kanssa itsestämme ylpeitä, olivathan tutkimuksemme johtaneet kahden murhan selvittämiseen. Loppu hoituisi aikanaan tiukoissa kuulusteluissa, joihin myös Pekan ja hänen nuoren pol

Varsinaisen juhlan päätyttyä monet lähtivät jatkamaan ilonpitoa Laivarantaan, mutta Pekka ja minä kuljimme mietteissämme Museonmäelle. Sen sisäpihalle vievän portin luona havaitsimme lojumassa kaksi pulloa. Toinen oli puolillaan oleva Jaloviina-pullo ja toinen tyhjä Koskenkorva-pullo. Pelonsekaisin tuntein aloimme haravoida maastoa ja aika pian löysimmekin Raunon makaamassa syrjemmällä katajapensaan varjossa. Ravistelimme häntä ja hän heräsi. Hänen sekavasta puheestaan sai selville, että hän oli juonut kaiken Koskenkorvan, mutta ei ollut koskenutkaan Jallu-pulloon.  –Ratkaisemattomien murhien määrä säilyy siis edelleen kahtena, totesi Pekka helpottuneena ja otti molemmat pullot talteen.   –Tässä puolinaisessa pullossa on arvatenkin viinan seassa myrkkyä, mutta muiden kuin Raunon sormenjälkiä siitä tuskin löytyy, hän arveli. Sitä vastoin tyhjäksi juodusta pullosta saattaisi löytää muidenkin sormenjälkiä.  Tässä vaiheessa teimme pikaisen tilannearvion ja totesimme, että Pir

  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti

Koko viikko on ollut aivan liian kiireinen, mutta eiköhän pian hellitä, mutisin pyöräillessäni kohti alakylää. Aamulla olin saattanut Pirkon pohjoisen junaan ja vakuuttanut tulevani perässä heti, kun mahdollista. Pirkko oli edellisenä päivänä todennut pohjoisen jälleen kutsuvan, sillä rauhallisempi arki olisi tarpeen. Painostava hellekin verotti voimia. Olin samaa mieltä, maisemanvaihdos ja viileämmät kelit kyllä kelpaisivat. Kyytireissulta palattua olin jälleen joutunut viemään auton korjaamolle, sillä moottorin punainen merkkivalo alkoi vilkkua kojelaudassa. Korjaamolta piti kiirehtiä suoraan Pyynikkilään koko iltapäiväksi viimeisen esityksen pariin, ja nyt vuorossa oli iltajuhla, jossa minun oli vielä oltava paikalla tuottajan roolissa. Kaikkien suureksi yllätykseksi Ville ja Pamela olivat ilmoittaneet ottavansa päävastuun juhlan ohjelmasta, joten illan saatoin ottaa rennosti tai niin ainakin luulin. Kyläkunnassa oli väkeä ruuhkaksi asti ja autoja oli parkkeerat