Sattumia vai suunitelmia: 18.osa

 


–Niin ja Valborg oli kuin olikin murhan kohde, toisin kuin erehdyin luulemaan, jatkoin helpottuneena, kun Pirkon henki ei enää näyttänytkään olevan vaarassa. 

Tästä eteenpäin päättelyä oli helppoa jatkaa. J.R. ja Pamela olivat yhdessä suunnitelleet Hanneksen ja Valborgin murhat. J.R. oli ensin käsitellyt Hanneksen aseen ja tämän räjähtämisen jälkeen soittanut Valborgia jäljittävälle Pamelalle. Tämä oli seurannut Valborgia, joka juuri tuona iltana oli lähtenyt tapaamaan tuttuaan minun asunnolleni ja tehnyt sitten hänestä selvää. Tämän päättelin tappamiseen käytetystä aseesta. Muistin myös Pamelan kurkistelut uuden naapurinsa kesämökille. Ehkäpä häntä siellä kiinnostikin Valborg eikä niinkään Rauno, kuten tuolloin oletin. Varmaa näyttöä tai aihetodistetta tästä ei kuitenkaan ollut. 

Olimme Pekan kanssa itsestämme ylpeitä, olivathan tutkimuksemme johtaneet kahden murhan selvittämiseen. Loppu hoituisi aikanaan tiukoissa kuulusteluissa, joihin myös Pekan ja hänen nuoren poliisiparinsa Seijan juhlailtana tekemät viritelmät antaisivat lisävaloa, kun asiaan aamulla toden teolla paneuduttaisiin. 

Asiat kuitenkin etenivät nopeammin, sillä Pekan virkapuhelin soi. Puhelu oli Seijalta, joka ei malttanut pantata tietojaan. Pekka laittoi kännykkänsä kaiuttimen päälle, jotta Seijan puhe kuuluisi myös minulle. Seija kertoi, että hän oli illan mittaan kuvannut ahkerasti juhlijoita ja Pamela oli ilomielin suostunut poseeraamaan kultakäädyissään ja esitteli ylpeänä myös sormustaan, jota koristi tulipunainen rubiini. 

–Minusta nuo korut tuntuivat alusta alkaen jotenkin tutuilta, Seija kertoi. – Silloin muistin, että olin poliisikoulun päättötyönäni kirjoittanut tutkielman aiheesta Jalokivivarkaudet Alibin kuvaamina. Turussa tapahtunut jalokiviliikkeen ryöstö oli silloin kuuma puheenaihe, jonka ryöstösaaliista oli kuvia muissakin lehdissä kuin Alibissa. Noita koruja ei ole koskaan löydetty, tiesi Seija. 

Katsoimme Pekan kanssa toisiamme. Ruoveden murhat olivat siis osa isompaa rikossarjaa tai ainakin sen irrallinen haara. Nyt olisi siis ratkaistava se, miten korut olivat Pamelan haltuun joutuneet. Jos J.R. olisi ollut varkauteen syyllinen, hän olisi jo ajat sitten hankkiutunut sen saaliista eroon virolaisten tai venäläisten liiketuttaviensa välityksellä. Olisiko syyllinen siis Rauno, jonka kirjeestä koko sotkuinen tapahtumasarja sai alkunsa?  

Seija ei kuitenkaan ollut vielä lopettanut. – Turku oli minulle merkityksellinen sikäli, että silloinen poikaystäväni asui Turussa ja kävin usein viikonloppuisin hänen luonaan. Silloinen poikaystäväni oli innokas teatterinharrastaja. Hän kävi katsomassa miltei kaikki Kaupunginteatterin esitykset ja tutustutti minut lauantaisilla baarikierroksilla Linna-teatterin nuoriin näyttelijöihin ja sen muuhun henkilöstöön. Yksi tämän jutun keskeisistä henkilöistä vaikutti jo ensi näkemällä jotenkin tutulta ja nyt illalla minulle välähti, että Ruoveden kansanoopperan ohjaajassa Ville Itäkylässä oli jotain samaa kuin Turun käynneiltä tutussa Ville-Kalle Östbyssä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa