Sattumia vai suunitelmia: 15. osa

Koko viikko on ollut aivan liian kiireinen, mutta eiköhän pian hellitä, mutisin pyöräillessäni kohti alakylää. Aamulla olin saattanut Pirkon pohjoisen junaan ja vakuuttanut tulevani perässä heti, kun mahdollista. Pirkko oli edellisenä päivänä todennut pohjoisen jälleen kutsuvan, sillä rauhallisempi arki olisi tarpeen. Painostava hellekin verotti voimia. Olin samaa mieltä, maisemanvaihdos ja viileämmät kelit kyllä kelpaisivat.

Kyytireissulta palattua olin jälleen joutunut viemään auton korjaamolle, sillä moottorin punainen merkkivalo alkoi vilkkua kojelaudassa. Korjaamolta piti kiirehtiä suoraan Pyynikkilään koko iltapäiväksi viimeisen esityksen pariin, ja nyt vuorossa oli iltajuhla, jossa minun oli vielä oltava paikalla tuottajan roolissa. Kaikkien suureksi yllätykseksi Ville ja Pamela olivat ilmoittaneet ottavansa päävastuun juhlan ohjelmasta, joten illan saatoin ottaa rennosti tai niin ainakin luulin.

Kyläkunnassa oli väkeä ruuhkaksi asti ja autoja oli parkkeerattu joka puolelle myös tienvarsiin. Iltajuhla näytti totisesti saaneen väen liikkeelle. Kaikki halusivat nähdä ainakin erikoisnäytöksen, jonka sisällöstä liikkui villejäkin arvailuja. Minulla oli omat aavistukseni, mutta pidin ne omana tietonani. Suoran lähetyksen vuoksi tietysti toivoin, että kaikki sujuisi hyvin.

Suunnatessani kohti esiintymislavaa huomasin tutun poliisin seisoskelevan apteekin kulmalla.

- No mutta terve Pekka, virkatehtävissä vai kuinka?

- Terve terve, oikein arvasit, Pekka vastasi ja selosti nopeasti viimeisimmät käänteet ääntään madaltaen.

- Tutkinta näyttää lopultakin edistyvän. Täksi illaksi tehtiin muutama viritys, joita nyt tarkkaillaan. Hanneksen aseesta ja panoksista selvisi tutkinnan kannalta tärkeitä yksityiskohtia. Niin ja se jaloviinapullo, joka löytyi teidän pihastanne. Se tutkittiin uudelleen ja löytyi sormenjälki, joka ei ole sinun. En käsitä, miten se jäi aiemmin huomaamatta, lisäsi Pekka.

- No jopas! Mieluusti kuulisin tarkemmin, tavataanko juhlan jälkeen, nyt on mentävä, sanoin huomatessani Villen testaavan mikrofonia lavalla. Sivustalla näyttivät jo olevan paikalla kaikki oopperan pääosien esittäjät Raunoa lukuun ottamatta. Pamelaakaan ei näkynyt. Sen sijaan JR näkyi seisoskelevan hieman sivummalla lavan takana. Jotakin kummallista tässä nyt on, tuli hakematta mieleen.

- Hyvä juhlaväki, meillä on pieni viivytys, mutta hyväähän kannattaa odottaa, totesi Ville tavoitellen rentoa äänensävyä. Minun korviini ääni kuulosti pakotetun rauhalliselta.