Jännityspiirin jatkokertomukset

Ooppera oli menestys loppuun asti. Viimeiseen iltaan asti kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Ohjaaja-Ville paistatteli suosiossa, vaikka oopperan suosio olikin noussut räjähdysmäisesti juuri murhien, eikä niinkään ohjauksen vuoksi. Myös Rauno loisti lehtien sivuilla, eikä vähiten juorupalstoilla. Pamela oli vaihtanut ylleen H&M:n minimekon sijaan design-suunnittelijan luomuksen – yhtä lyhyen – ja kujerteli Rajakorven kainalossa ja pussaili tätä poskelle joka lööpissä. Yllättäen Pamela oli saanut myös komean rusketuksen sekä useampia kultakäätyjä koristeikseen. Vain kaksi viikkoa Valborgin murhasta oli kulunut, kun Pamelan vasempaan nimettömään oli myös ilmestynyt sormus isolla tulenpunaisella rubiinilla. Viimeisen näytöksen iltajuhlaan oli prameasti kutsuttu kaikki ruovesiläiset. Juhla järjestettiin avoimena tilaisuutena alakylällä kuten Noitakäräjät. Luvassa oli puheita, musiikkia ja pääosan esittäjien tervehdykset sekä pieni kymmenen minuutin erikoisnäytö

Viikko oli kulunut tuosta yöstä, kun pitkän ja polveilevan selityksen kuultuaan Pirkko oli ottanut tilanteen haltuunsa. Kotitalousopettajana ja marttana hän tiesi, että uni ja hyvä ruoka olivat mielenrauhan tae. Kumpaakin hän järjesti minulle ja Raunolle ja sai meidät toipumaan järkytyksistä. Poliisi ei olisi halunnut mieleni pysyvän rauhallisena. Valborgin kuoleman jälkeen sain istua kuulustelupöydässä, tällä kertaa vastaajan tuolilla. Rikospoliisin kuulustelijat kysyivät aluksi miksi ja miten olin murhannut Valborgin? Minua ei kuitenkaan ehditty pidättää epäiltynä, sillä jalohaikaran sulka pelasti minut. Rikospaikkatutkimuksessa löytyi jaloviinapullon ja linnun sulan lisäksi aivan talon läheltä myös höyhentyyny ja litran muovipullo, missä oli etiketti Aitoa Ruoveden Tervaa. Tuote oli peräisin Pyynikkilän varastoista, missä sitä oli vielä edelliskesän onnistuneen tervahaudanpolton jäljiltä. Selvisi, että luontotalebaanit olivat löytäneet irronneen jalohaikaran s

Tunsin, että savu leijui korvista: murha talossani, minne menisin yöksi ja tässä tapauksessa pahinta; Pirkko tulisi huomenna kotiin.. Hetken kirottuani päätin lähteä Mustajärvelle, nukkuisin Pamelan huvilalla ja tulisin aamulla ajoissa kotiin ja selvittäisin, milloin kotiin pääsee. Juodut oluet kohisivat vielä korvissani, kun hyppäsin polkupyöräni selkään ja aloitin tuskien taipaleen kohti Mustajärveä. Matkalla miettisin lisää tätä tapausta. Tapausta, hymähdin mielessäni, Eero, olet eläkkeellä. Tapaus se silti oli, sen verran poliisia minussa vielä oli. Pohdin matkalla mahdollisia motiiveja: Rauno: raha, Pamela: mustasukkaisuus, JR: silkka sekopäisyys, mutta en silti voinut ymmärtää, mitä Valborg teki kotonani. Mustajärvelle päästyäni löysin huvilan pimeänä, naapurista sentään näkyi valo. Koputin ovelle ja hiippailin sisälle huvilaan ja suoraan jääkaapille etsimään olutta. Löysinkin ja käännyin kohti oleskelutilaa, joka kesäyönä oli lähes pimeä. Olin säikäht

Poliisit olivat minulle ennestään tuttuja. Heistä vanhempi oli palvellut aikanaan jo minun alaisenani, kuten myös tätä parikymmentä vuotta nuoremman naispoliisin isä. Surmatalon asukkaana ja ruumiin löytäjänä jouduin kertomaan heille paitsi tietoni tapahtuneesta ja auki olleesta terassin ovesta myös päivän aikaisemmat tulemiseni ja menemiseni. Minun oli pakko mainita myöhäisen kotiintuloni syy sekä sitä edeltänyt käyntini Raunon vuokraamalla kesämökillä ja Valborgin sen vierestä ostamalla huvilalla. Entisenä poliisina tiesin, ettei poliiseille kannata valehdella, sillä totuus selviäisi vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta taas totuuden kertominen uskottavasti oli vieläkin vaikeampaa. Pidin siis suuni mahdollisimman supussa ja kerroin vain asioita, jotka poliisit olisivat joka tapauksessa saaneet muuta tietäkin selville. Mainitsin, että Raunon ja Valborgin perheonnesta oli tekeillä haastattelu laajalevikkiseen naisten lehteen. Mutta en salannut sitäkään, että Raunol