Sattumia vai suunnitelmia: 14. osa



Ooppera oli menestys loppuun asti. Viimeiseen iltaan asti kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä.
Ohjaaja-Ville paistatteli suosiossa, vaikka oopperan suosio olikin noussut räjähdysmäisesti juuri murhien, eikä niinkään ohjauksen vuoksi. Myös Rauno loisti lehtien sivuilla, eikä vähiten juorupalstoilla. Pamela oli vaihtanut ylleen H&M:n minimekon sijaan design-suunnittelijan luomuksen – yhtä lyhyen – ja kujerteli Rajakorven kainalossa ja pussaili tätä poskelle joka lööpissä. Yllättäen Pamela oli saanut myös komean rusketuksen sekä useampia kultakäätyjä koristeikseen. Vain kaksi viikkoa Valborgin murhasta oli kulunut, kun Pamelan vasempaan nimettömään oli myös ilmestynyt sormus isolla tulenpunaisella rubiinilla.
Viimeisen näytöksen iltajuhlaan oli prameasti kutsuttu kaikki ruovesiläiset. Juhla järjestettiin avoimena tilaisuutena alakylällä kuten Noitakäräjät. Luvassa oli puheita, musiikkia ja pääosan esittäjien tervehdykset sekä pieni kymmenen minuutin erikoisnäytös, jonka sisällöstä ei kerrottu etukäteen mitään julkisuuteen. Se toteutettiin lavalla keskellä liikenteeltä katkaistua Ruovedentietä ja striimattiin suorana YouTubeen, että kaikki voisivat nähdä sen.
Ilta koitti. Koko kesän jatkunut helle tuntui tiivistyvän juuri tähän iltaan. Väkeä alkoi valua keskustaan jo alkuillasta. Heinäkuun vahvat ja mausteiset heinäntuoksut täyttivät kuumaa ilmaa, joka värisi asfaltin yllä. Hiki kirposi joka solusta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää