Sattumia vai suunnitemia: 12. osa

Tunsin, että savu leijui korvista: murha talossani, minne menisin yöksi ja tässä tapauksessa pahinta; Pirkko tulisi huomenna kotiin..

Hetken kirottuani päätin lähteä Mustajärvelle, nukkuisin Pamelan huvilalla ja tulisin aamulla ajoissa kotiin ja selvittäisin, milloin kotiin pääsee.

Juodut oluet kohisivat vielä korvissani, kun hyppäsin polkupyöräni selkään ja aloitin tuskien taipaleen kohti Mustajärveä. Matkalla miettisin lisää tätä tapausta. Tapausta, hymähdin mielessäni, Eero, olet eläkkeellä.

Tapaus se silti oli, sen verran poliisia minussa vielä oli. Pohdin matkalla mahdollisia motiiveja: Rauno: raha, Pamela: mustasukkaisuus, JR: silkka sekopäisyys, mutta en silti voinut ymmärtää, mitä Valborg teki kotonani.

Mustajärvelle päästyäni löysin huvilan pimeänä, naapurista sentään näkyi valo. Koputin ovelle ja hiippailin sisälle huvilaan ja suoraan jääkaapille etsimään olutta. Löysinkin ja käännyin kohti oleskelutilaa, joka kesäyönä oli lähes pimeä.

Olin säikähtää hengiltä huomatessani varjon olohuoneen nurkassa. Haparoin ovenpieltä kädelläni ja löysin valokatkaisijan. Rauno istui olohuoneen nurkassa, valkeana kuin lakana, kyynelten jäljet poskillaan.

Poliisit olivat ilmeisesti tavoittaneet hänet ja hän oli tullut Pamelan luo hakemaan lohtua. Mutta, missä on Pamela? En ollut saada Raunon puheesta selvää, hän tuntui hakeneen täältä muutakin lohtua, tuolin jalan vieressä lojui tyhjä Koskenkorva-pullo ja muutama Karhu-tölkki.

Sain lopulta selvän Raunon soperruksesta: Pamela oli häipynyt jo iltapäivällä ja Rauno oli jatkanut juopottelua tiukempaan tahtiin. Herätessään poliisien tuloon, hän oli löytänyt oman huvilansa tyhjänä ja myöhemmin myös Pamelan huvila oli ollut tyhjillään Raunon sinne tulessa.

Rauno ei tuntunut ymmärtävän tapahtumia, hän istui tuolissaan ja kuiskaili hiljaa kadottamiensa naisten nimiä.

Jotta draaman kaari olisi täydellinen, soi puhelimeni ja vastattuani kuulin Pirkon hysteerisen äänen, hän oli tullut ennen aikojaan kotiin, löytänyt sen pimeänä ja poliisin eristämänä. 

- Ota taksi ja tule tänne Mustajärvelle, selitän tarkemmin, kun ollaan kasvokkain, sain sanottua johonkin väliin. 

Pirkko lupasi tulla ja istuin Raunon viereiseen nojatuoliin. En saanut suustani enää mitään muuta kuin vanhan hokeman: ”Pojjaat, nyt me ollaan kusessa.”