Jäljet voivat viedä harhaan: 19. osa

 

Tiedot olivat huolestuttavia. Tilanne oli sitäkin pahempi, kun emme itse voineet tehdä muuta kuin odottaa ja tiesimme, että odotuksesta tulisi pitkä. Meillä oli kuitenkin yksi keino ajan tappamiseen. Me menimme meille saunaan.

Se kerta ei jäänyt ainoaksi. Odotusta kesti kolmanteen saunailtaan. Jälleen kerran meitä oli koossa tuttu porukka: Eero ja minä sekä joukkomme kolmanneksi jäseneksi vakiintunut Petri Pusa. Löylyt olivat tällä kertaa tavallistakin kuumemmat ja mittari seinällä osoitti lämpöä saunassa olevan reilusti yli sata astetta. Silloin ovelta kuului kopinaa, sen jälkeen pukuhuoneesta kahinaa, sitten pesutilasta lorinaa ja lopulta löylyhuoneen ovi aukesi ja seuraksemme lauteille kapusi Paavo Mikkola.

Hänellä olikin paljon kerrottavaa, kun me haukkoina kävimme kysymyksinemme hänen kimppuunsa. Paavo aloitti siitä, kuinka hän opasti poliisit Minnin kätkölle:

”Siellä Jurrikka otti lippaan haltuunsa ja komensi muut poliisit vartioimaan minua. Hän setvi autossa lippaan sisältöä pitkään yksinään ja käski sitten meidän muiden kavuta kyytiin. Hän ajoi vauhdikkaasti kohti Ruovettä ja kirkonkylän ohi ohitustietä pitkin Virtain suuntaan. Virroilla pysähdyimme Kitusen Kievariin tankkaamaan ja syömään.”

”Väärinmajasta Virroille Jurrikka ajoi ääneti vain silloin tällöin jotain itsekseen mutisten ja puoliääneen kiroillen. Ruokailun aikana hän paljasti, että lippaaseen kätketyistä tiedoista oli selvinnyt, että Bobergilla oli Lapissa lomamökki. Myös sen osoite ja ajo-ohjeet sinne olivat selvillä”, jatkoi Paavo kertomistaan.

Jurrikka oli Paavon kertoman mukaan selvittänyt, että tarkoitus oli mennä sinne pidättämään Matias Bobergia, koska ratkaisevat todisteet olivat löytyneet Minnin lippaasta. Jurrikka oli arvellut, ettei Bobergilla Lapissa olisi mukanaan enempää kuin kaksi turvamiestä. Niinpä hän uskoi, että pidätyksestä selvittäisiin ilman apuvoimia. Olihan matkassa kolme potraa poliisimiestä aseineen.

”Minua hän ei ottanut lukuun, vaan ilmoitti kylmästi jättävänsä minut Rovaniemen poliisin huostaan. Hän sanoi, ettei murehtinut niinkään pikkuroiston henkiriepua kuin sitä, että minä tulisin oikeudenkäynneissä olemaan tärkeä todistaja. Bobergin Jurrikka arveli aikovan paeta ulkomaille ilmeisesti Ruotsin kautta, koska oli viime aikoina solminut yhteyksiä sen mafiapiireihin. Jurrikka myös painotti, että meillä oli kiire, koska Minni ilmeisesti oli Bobergin matkassa ja Minni tiesi asioita, jotka Boberg halusi salata keinolla millä hyvänsä. Oli siis ilmeistä, että Minni oli hengenvaarassa”, Paavo jatkoi muisteluaan.

”Minnistä syvästi huolestuneena patistin meitä heti jatkamaan matkaa eteenpäin”, kertoi Paavo. ”Jurrikka hörppi edelleen verkkaisesti kahviaan ja kehotti nuorempia poliiseja nyt käymään vessassa, sillä pissataukoja ei tämän jälkeen enää ennen Rovaniemiä pidettäisi ja sinne olisi tuhatta ja sataa ajaenkin pirun pitkä matka.”

”Nuoremmat poliisit lähtivät pöydästä vikkelästi ja Jurrikka jäi vahtimaan minua pöytään. Toinen nuoremmista poliiseista tuli takaisin suhteellisen nopeasti, mutta toista jouduimme odottamaan. Ihmeekseni Jurrikka ei kuitenkaan moittinut tätä, vaan olin jopa huomaavinani pienen virneen hänen yleensä yrmeillä kasvoillaan”, Paavo muisteli.

”Virtain ja Rovaniemen välin Jurrikka mökötti jälleen vain jotain itsekseen jupisten tai muiden sanomisiin ynähdellen. Siksi minua ihmetyttikin, kun hänellä pakollisten vessakäyntien jälkeen ei tuntunut olevan kiirettä minnekään. Minut hän jätti Juusoksi nimittämänsä nuoren poliisin paimennettavaksi ja jäi itse kahvipöytään rupattelemaan paikallisten poliisien kanssa metsästykseen liittyvistä asioista. Jurrikka muisteli jopa sitä, kuinka hän nuorena miehenä oli käynyt Lapissa ampumassa riekkoja ja teeriä”, jatkoi Paavo.

”Toinen nuorista poliiseista oli hätäisesti kahvikupillisen juotuaan ja possunisun hotkaistuaan nopeasti poistunut pöydästä ja viipyi pitkään poissa. Kun hän sitten lopulta palasi, hän oli kahden paikallisen poliisin käsikynkässä ja nämä pitivät hänet lujasti otteessaan”, Paavo kertoi.

”Tämä muistelu taisi sitten tällä erää olla minun osaltani tässä. Saunomista aion kuitenkin vielä jatkaa. En ole pitkään aikaan päässyt käymään saunassa, joten aion löylytellä vielä pitkään. Te voitte silti aivan hyvin pesaista itsenne ja mennä talolle.  Tässä vaiheessa kuitenkin pieni vihje: Jättäkää saunakaljat väliin, sillä ylhäällä taitaa olla tarjolla vähän jalompia juomia. Oma kurkkuni on pitkästä puhumisesta jo niin käheänä, että nyt taitaa olla toisen kertojan vuoro.”