Jäljet voivat viedä harhaan: 21. osa

 

Sopivasti tässä vaiheessa Paavo tuli saunasta ja liittyi seuraamme. Minnin tarinasta oli jäljellä vielä sen viimeinen, jännittävin osa. Se, mitä Lapissa tapahtui. Paavo oli jo saunassa kertonut matkasta Ruovedeltä Rovaniemelle. Nyt hän halusi jatkaa siitä, mihin hän saunassa jäi.

”Jo Virroilla ihmettelin Jurrikan käytöstä, kun hän kiirettä pitämättä antoi Elmo Santalaisen viipyä vessamatkallaan. Yhtä äimänä olin, kun Jurrikka Rovaniemen poliisiasemalla haaskasi aikaansa paikallisten poliisien kanssa jaaritellen. Tämän katoaminen poliisiasemalla ei myöskään häntä hermostuttanut. Kun Elmo sitten poliisien saattelemana tuotiin takaisin, saimme kuulla, että asioitten oli haluttu näyttävän toiselta, mitä ne olivat.

”Kaiken takana oli Jurrikka juonineen”, selitti Paavo. ”Hän sanoi ottaneensa Elmon mukaan Lappiin, jotta saattoi koko ajan pitää tätä silmällä. Myös matkamme tarkoituksesta hän valehteli, jotta saisi Elmon välittämään kännykällään väärät tiedot edelleen kummisedälleen tämän piilomökille. Virroilta soitettu puhelu sai Bobergin uskomaan, että aikaa järjestelyihin oli vielä runsaasti ennen siirtymistä Ruotsin puolelle. Rovaniemen puhelu taas oli Elmolta tavallaan varmistussoitto, mutta vastaus siihen sai Elmon tolaltaan ja hän säntäsi päätä pahkaa pakoon.”

”Elmo oletti, että hänen kummisetänsä olisi vastannut puheluun ja kertonut asioitten olevan reilassa, mutta Bobergin puheluun vastasinkin minä”, ennätti Minni sanomaan väliin.

Sitten Minni kertoi, miten asiat tätä ennen olivat Bobergin lomamökillä sujuneet:

”Olimme Matiaksen kanssa koko matkan Lappiin näytelleet toisillemme, että välimme olivat entisessä kunnossa ja pidimme kumpikin omat suunnitelmamme visusti salassa. Matiaksen turvamiehet puolestaan olivat molemmat siinä suhteessa tyypillisiä jengiläisiä, että näkivät naisella olevan vain kaksi tehtävää: antaa ja passata. Olin Bobergin suojeluksessa, joten kysymykseen tuli siis vain noista jälkimmäinen. Niinpä laitoin kylmässä vartiokopissaan värjöttäville jörriköille kuumaa teetä ja terästin sen tyrmäystipoilla, joten tiesin poikien ennen pitkää nukahtavan.”

”Sitten palasin mökille, jossa Matias oli sillä välin laittanut meille juomat. Hän tarjosi pikaria ja ilmoitti, että hän juotuamme kantaisi minut vuoteeseen. Sitten hänen naamalleen ilmestyi ilkeä virne ja hän lupasi minulle sellaisia unia, joita en ennen ollut nähnyt. Olin siksi pitkään ollut Bobergin opissa, että arvasin, mitä oli odotettavissa. Niinpä olin vain juovinani, sillä tiesin, että lasissa oli prosenttien lisäksi muutakin huumaavaa. Matias, joka juomia tarjoili, sitä vastoin oli turvallisella mielellä ja hörppäsi lempijuomaansa reippaasti. Ei tosin pitkään, sillä tiesin hänen mielijuomansa ja olin jo ennakkoon pannut tuhdisti unihiekkaa niihin pulloihin, joista tiesin hänen juotavansa sekoittavan”, Minni jatkoi kertomistaan.

Sen jälkeen Minni oli sanojensa mukaan harjoitellut Matiaksella paketintekoa ja hyvän hyvyyttään raahannut nukkuvat vartiomiehet lämmittelemään sisälle ikkunattomaan huoneeseen ja lukinnut sen ovet ulkoapäin.

”Kun poliisin karhuryhmä sitten ryntäsi paikalle ja kehotti meitä tulemaan ulos kädet ylhäällä, olin minä ainoa, joka portaille ilmestyi”, selitti Minni. ”Sisältä löytyneiden kolmen miehen lisäksi karhuryhmä sai kolmen tunnin kärsivällisen odottelun jälkeen lisää kyyditettäviä, kun Bobergia hakemaan tulleet, laittomasti rajan ylittäneet ruotsalaiset myös pantiin rautoihin. Tällä revohkalla me sitten matkattiin Rovaniemelle.”