Mimmi: Lurkki

 

 

Mimmi:

Lurkki

 –On se Luojan lykky, että Lurkki on laillani aamu-uninen eikä hinku päästä ulos tarpeilleen ennen aamukymmentä totesin, kun vakiintuneeseen tapaan nautin ystäväni Maikin kanssa iltapäiväkahvia. Me kävimme toistemme luona vuoropäivinä ja tänään oli Maikin vuoro toimia emäntänä.

–Tarkoitat varmaan sitä, että sinä ja Lurkki vältyitte näkemästä sitä kauheata verilöylyä, joka kaksi päivää sitten tässä lähistöllä tapahtui. Pitäjällä ei enää mistään muusta puhutakaan, varmisti Maikki.

Sitten hän ryhtyi arvailemaan, mitä saattoi olla rikoksen taustalla. Pertti Viuhkavaara oli jo kolme vuotta ollut leskenä, joten perheriita ei tullut kysymykseen. Maikki ei myöskään uskonut siihen, että Pertti humalapäissään olisi tapellut parvekkeella jonkun naapurinsa kanssa. Hän piti Perttiä äveriäänä miehenä, joten kohtalokkaasti päättynyt velanperintäkään ei voinut tulla kysymykseen, vaikka Pertillä olikin kyseenalainen maine sutkina kauppamiehenä. Rahaa kuitenkin tuntui riittävän. Maikki piti epätodennäköisenä itsemurhaakin, sillä harvemmin tappoaikeissa olevat ihmiset ahtavat itsensä muovisäkkiin hypätessään ylhäältä alas, saati että he tätä ennen ampuisivat itseään päähän.

Annoin Maikin arvailla eri vaihtoehtoja ja nyökkäilin olevani niiden epätodennäköisyydestä hänen kanssaan samaa mieltä. Annoin hänen myös kaataa itselleni uuden kupillisen kahvia ja otin tassilleni kolmatta sorttia pikkuleipää ennen kuin laukaisin pommin.

–Lurkki tietää, kuka on murhaaja, sanoin puolihuolimattomasti. – Niin ja minä tietysti myös.

Maikki oli pudota tuolilta kuullessaan uutisen ja penäsi, milloin ja mistä olin tuollaisen tiedon saanut.

–Lurkin ja oman tutkimustyöni tuloksena, vastasin. –En ole puhunut tästä sinulle aikaisemmin, koska halusin ensin varmistaa asian. Nyt minulla on siitä varmuus.

Kerroin sitten, miten Lurkki oli oppinut tunnistamaan naapurien autot ja aina puolilta öin tekemämme pissaretken aikana merkkasi läheisellä parkkipaikalla pysäköityinä olleista autoista vain oudot eli ne, joiden omistajat eivät kuuluneet meidän tuttavapiiriimme.

–Kaiken varalta otin myös ylös noiden autojen rekisterinumerot, sillä yksinäinen nainen ei voi koskaan olla liian varovainen ja sitä on kaikenlaista vaanijaa liikkeellä.

Selitin, että yksi usein tuolle parkkipaikalle pysäköidyistä autoista on jo kahtena iltana ollut tulematta. – Enää aamukymmeneltä tuo auto ei milloinkaan ole ollut parkkipaikalla, selvitin Maikille.

Maikki oivalsi heti asian tärkeyden. Öisistä vierailuajoista hän päätteli, että kysymyksessä täytyi olla intohimorikos.

Päätimme heti seuraavana päivänä mennä poliisin puheille ja kertoa tietomme. Lurkin ottaisimme mukaan siltä varalta, että syyllisen varmistamiseksi tarvittaisiin sen dna-näyte. Siitä, että öinen vierailija olisi käynyt nimenomaan Pertti Viuhkavaaran asunnossa, meillä ei ollut vähäisintäkään epäillystä.