Jännityspiirin jatkokertomukset

  Rikosuutiset–lehti  Villellä, Kallella, Jaskalla ja Reiskalla oli elokuun toisella viikolla Monitorilla tasan yksi keskustelun aihe: Pertti Viuhkavaaran eli Viuhkiksen murhan selviäminen. Aamulehti oli jo alkuviikosta uutisoinut syyllisen löytymisestä ja Ruovesi-lehti kertoi siitä vähän tarkemmin torstaina ilmestyttyään. Nettilehden tai keskiviikon digitaalisen näköislehden lukeminen ei porukan elämäntapaan kuulunut. Kun oli edetty syyskuuhun olivat kumppanusten puheenaiheet Monitorilla runsastuneet ja monipuolistuneet. Viuhkiksen tapaus oli heidän jutustelussaan painunut taka-alalle ja siihen palattiin vain silloin, kun puskaradiossa tai muualla oli asiasta esitetty jotain uusia tietoja tai väitteitä. Yhtenä aamuna Kalle oli porukan tavatessa tavanomaista vaiteliaampi ja hajamielisempi. Lopulta hän ei enää malttanut mieltään, vaan kyllästyneenä muitten löpinöihin läiskäytti pöytään Rikosuutiset-lehden ja sanoi: –Katsokaas pojat tätä! Tässä kerrotaan kaikki oleellinen Viuhk

  M niin kuin murhaaja? Pomo – Sillehän tuli hoppu, mikä lie muija koiransa kanssa. Katselin, kun nainen lähti juoksujalkaa perääntymään koiraa perässään riuhtoen. Viime päivät olin pelännyt aivan muunlaisia tulijoita, poliiseja. Paiskasin oven takaisin kiinni ja rojahdin uudestaan sohvalle. Kuukauden verran olin jo ollut mökillä, oli ollut hyvä päästä pois kivikylästä Pomon kanssa. Molemmat nautimme lenkkeilystä metsäpoluilla ja täällä saattoi päästää Pomon juoksemaan myös vapaasti. Lomasta piti tulla leppoisa, pientä maalaushommaa, kalastelua, saunomista ja tietysti hyvää ruokaa ja juomaa, joita olin varannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sitten yksi puhelinsoitto oli muuttanut loman painajaiseksi. – Perkeleen Pertti, manasin ääneen ja nappasin konjakkipullon pöydältä. Kaadoin lasin täyteen, hörppäsin ja nakkasin tyhjän pullon lattialle. Olin kauppareissulla törmännyt vanhaan tuttavaani Viuhkaan ja olin luvannut poiketa hänen luonaan. Monena iltana olimmekin yötä myöten mui

   Anne ja Petja Komisario Räikkösen ripityksen jälkeen Anne Holoppa oli ottanut parinsa Petja Lompolon mukaansa ja he olivat suunnanneet matkansa Viuhkavaaran huvilalle tarkistamaan, ettei mitään tutkinnan kannalta oleellista ollut jäänyt muilta huomaamatta. Huvilan ympäristöä haravoidessaan he pohtivat samalla sitä, miksi koira oli haudattu, mutta sisällä olleisiin verijälkiin ei ollut kajottu. Silloin Annen puhelin soi ja hän laittoi äänen kaikumaan, jotta Petjakin sen kuulisi. Aluksi kuului jonkun naisen hätäistä ja hermostunutta sökeltämistä, mutta sitten sen tilalle vaihtui rauhallinen miesääni. –Heikki Rantaviita täällä, päivää! kuului puhelimesta. Olisin vain kysellyt siitä Pertti Viuhkavaaran murhajutun yhteydessä etsintäkuulutetusta autosta, jonka rekisterinumero oli RVG579. Onko se jo löytynyt? –Autosta on haku päällä, mutta yhtään ilmoitusta ei ole tullut, vastasi Anne ja pinnisteli samalla muistiaan, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mistä ihmeen aut