Jännityspiirin jatkokertomukset

  Minulta jäi vastaamatta, etten tiennyt enkä muistanut muinoin tapahtuneesta käynnistäni. Muistamisen keskeytti poliisin maija, mikä pysähtyi kohdallemme ja sieltä liittyi seuraamme taloa tiirailemaan tukeva siviilipukuinen miespoliisi ja tyttöpoliisi sinisissään. Paksu poliisi esitteli itsensä, hän oli Krp:n komisario, joka oli määrätty tutkinnanjohtajaksi murhatun liivijengiläisen tapaukseen ja muuhun siihen liittyvään rikolliseen toimintaan. Kysyin, että koska tulisi lisää poliiseja, rakennus pitäisi piirittää ja siellä olijat pidättää. Komisario hillitsi intoani ja sanoi tutustuneensa asian tiimoilta tehtyihin tutkintapöytäkirjoihin ja kuulleensa mitä Eero oli poliisille ehtinyt meidän viimeaikaisista suorituksistamme kertoa. Komisario sanoi, ettei näillä näytöillä ole tarvetta Karhu-ryhmää paikalle kutsua, jengiläisiä vastaan olisi vain minulle heiltä oletettavasti lähetetty kiristysviesti ja minun hetkellinen lukitseminen mökkiin. Hän sanoi tietävänsä, että tuolla ryhmäl...

  Siirryimme autolla pois pihapiiristä, niin, että konnajoukon vartija luulisi meidän lähteneen ja jättäneen hänet lukittuun mökkiin. Niin kävikin. Näimme kiikareillamme kauempaa, että kohta metsän reunassa näkyi liikettä, kun vartija oli poistunut mökistä salakäytävää pitkin. Hän lähestyi varovasti takaisin kohti pihaa ja käveli ympärilleen tähyillen kohti vajaa. Harmaa talvipäivä oli valjennut sen verran, että miestä oli helppo seurata. Vajasta mies ajoi ulos moottoripyörällä. Pitkällä keulalla varusteltu ajopeli ei selvästi ollut suunniteltu mökkitielle eikä ollut todennäköisesti lain vaatimassa ajokunnossakaan, sillä sen verran keskentekoiselta se näytti. Se ei kuitenkaan miehen menoa haitanut. Hän päästeli sillä sininen savu pöllyten karmaisevilla kierroksilla niin lujaa kuin lumesta möykkyräistä tietä kykeni. Meidän oli vaivatonta siirtyä seuraamaan miehen menoa. Sopivasti riittävän takana, lumeen painuneiden jälkien avustamana pääsimme kantatielle asti. Siellä saimme jää...