Jännityspiirin jatkokertomukset

  Tiedot olivat huolestuttavia. Tilanne oli sitäkin pahempi, kun emme itse voineet tehdä muuta kuin odottaa ja tiesimme, että odotuksesta tulisi pitkä. Meillä oli kuitenkin yksi keino ajan tappamiseen. Me menimme meille saunaan. Se kerta ei jäänyt ainoaksi. Odotusta kesti kolmanteen saunailtaan. Jälleen kerran meitä oli koossa tuttu porukka: Eero ja minä sekä joukkomme kolmanneksi jäseneksi vakiintunut Petri Pusa. Löylyt olivat tällä kertaa tavallistakin kuumemmat ja mittari seinällä osoitti lämpöä saunassa olevan reilusti yli sata astetta. Silloin ovelta kuului kopinaa, sen jälkeen pukuhuoneesta kahinaa, sitten pesutilasta lorinaa ja lopulta löylyhuoneen ovi aukesi ja seuraksemme lauteille kapusi Paavo Mikkola. Hänellä olikin paljon kerrottavaa, kun me haukkoina kävimme kysymyksinemme hänen kimppuunsa. Paavo aloitti siitä, kuinka hän opasti poliisit Minnin kätkölle: ”Siellä Jurrikka otti lippaan haltuunsa ja komensi muut poliisit vartioimaan minua. Hän setvi autossa lippaa...

  Pohdinnoista ei ollut mitään käytännön hyötyä, vaikka juuri nyt olisi kaivattu ripeää toimintaa. Toisten lähdettyä jäin vielä pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Paavo oli pidätettynä, joten en päässyt häneltä kysymään, minne Minni mahdollisesti piiloutuisi, jos hän halusi paeta. Todennäköisempänä pidin kuitenkin sitä, että Minni yhä liikkui Bobergin seurassa. Jätin Minnin jäljittämisen suosiolla poliiseille, jotka tiesivät tämän viime vuosien elämästä minua enemmän. Sitä vastoin jäin miettimään, löytyisikö Minnin lapsuudesta jotain sellaista, joka auttaisi minut hänen jäljilleen. Muistin, että Minnin lapsuudenleikeistä suosituin oli ollut aarteenetsintä. Itsekin olin usein ollut kätkemässä kolikoita hänen löydettäväkseen. Hänen isänsä Paavo oli kuitenkin minua taitavampi kätkijä ja usein hän piirsi myös tyttärelleen aarrekartan etsimisen helpottamiseksi. Varmaankin Minnillä nytkin oli jossain joku kätkö, johon olisi piilotettu tärkeitä tietoja, joista tässä tilanteessa olisi hy...