Sattumia vai suunnitelmia: 1. osa


 Sattumia vai suunnitelmia?


Siinä oli aivan liian monta sattumaa.
Kaikki alkoi, kun yllättäen sain kirjeen ystävältäni Rauno Rajakorvelta, vaikka emme kahteen vuoteen olleet pitäneet minkäänlaista yhteyttä. Vielä hämmästyttävämpi oli kirjeen sisältö. Hän näet esitti siinä tekosyyn, jonka nojalla minun pitäisi pyytää häntä tulemaan Ruovedelle kesä-heinäkuun ajaksi. Todelliseksi syyksi hän luottamuksellisesti kertoi, että oli salaa vaimoltaan vuokrannut paikkakunnalta kesämökin ja halusi kenenkään häiritsemättä viettää siellä laatuaikaa rakastajattarensa kanssa.
Hänen neuvonsa mukaan poltin tuon kirjeen ja lähetin hänelle tulokutsun sähköpostina. Kerroin siinä, kuten hän oli pyytänyt, että täällä oli työn alla kesällä esitettävä kansanooppera, jonka yhteen soolo-osaan kipeästi tarvittaisiin pätevää tenoria. Sen esittäjäksi jo valittu tähtilaulaja oli näet äkillisesti sairastunut.
Tekosyy oli oivallisesti valittu. Laulu oli Raunon intohimo ja hän viihtyi mainiosti maalla. Hänen vaimonsa taas inhosi oopperaa ja häntä miellyttivät vain löhölomat etelän eksoottisissa lomakohteissa. Ei siis ollut pelkoa siitä, etteikö keksitty valhe olisi mennyt täydestä Raunon näyttäessä vaimolleen saamaansa sähköpostia.
Yllätys tulikin toisaalta.
Olin seuraavana aamuna nauttimassa aamukahviani, kun kesäoopperan ohjaaja soitti.
– Hei! Ville täällä. Olisiko sinulla tiedossa ketään tenorilaulajaa, joka voisi tulla tuuraamaan tähtisolistiamme, joka on äkillisesti sairastunut ja joutuu jäämään pois esityksestämme?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää