Jännityspiirin jatkokertomukset

Paavon äkillinen ilmestyminen oli meille jymy-yllätys, olletikin kun näimme, missä kunnossa hän oli. Rutinoituneena poliisimiehenä Eero otti kuitenkin tilanteen heti haltuunsa. Hän näki, että Paavo oli shokissa ja toimi sen mukaisesti. Kun Paavo oli ensin saatu rauhoitetuksi, Eero otti häneltä pistoolin ja minä puolestani tarjosin Paavolle konjakkia, jota saunareissulta oli vielä jäänyt pullon pohjalle. Tarkkailin Paavoa sivusta ja totesin, että hän oli joko ollut tappelussa tai sitten tullut perusteellisesti mukiloiduksi. Eero puolestaan lukitsi ensin oven ja soitti sitten oikeat poliisit paikalle. Hän myös kehotti näitä varustautumaan jälkien etsintään lähimaastosta. Kuulemiemme pamausten perusteella Eero näet otaksui Paavon ampuneen kohti takaa-ajajiaan, joita ei tietenkään pimeässä voinut nähdä. Saattoi tosin olla, että hän vain kuvitteli itseään ajettavan takaa. Maalla poliisien tulo ottaa aikansa, joten ehdimme Eeron kanssa jututtamaan Paavoa melkoisen tovin ennen näiden sa...

Saapunutta sähköpostia oli melkoisesti. Alkoi olla kiire, joten silmäilin otsikot ja lähettäjät pikaisesti läpi. Yhtäkkiä katseeni pysähtyi, hämmästyksekseni huomasin, että Paavolta oli tullut viesti klo 1.20. Viestissä ei ollut otsikkoa, ja teksti oli lyhyt ja ytimekäs: Soita Eerolle muistitikusta. Tuumasta heti toimeen. Soitin ja kerroin koko pukkiepisodin muistitikkua unohtamatta. Eero muistutti olevansa jo eläkkeellä, mutta lupasi kuitenkin poiketa pikimmiten hakemaan muistitikun toimittaakseen sen eteenpäin. Katsoimme yhdessä kuvat ja kerroin Eerolle tunnistamastani Mannisen talosta ja epäilin, että tikulla on muitakin ruoveteläisiä taloja, enhän sentään, huolimatta pitkästä urastani paikallislehden toimittajana, kaikkia pitäjän taloja tuntenut. Kerroin myös aamun uutisista, joissa kerrottiin lähiseuduille tehdyistä murroista. ”Enpä kyllä Paavoa voisi kuvitella millään kilikali-keikalla, paremmin hän sopisi hienostuneempaan kiristykseen tai murhaajaksi”, Eero tuumiskeli.  Eero...

  Yleensä nukahdin nopeasti, mutta nyt uni ei ottanut tullakseen. Tietysti olin heti tutkinut muistitikun sisältöä, joka herätti kummastusta. Tikulla oli miltei tuhat valokuvaa ja myös tekstitiedostoja. Valtaosa kuvista näytti olevan huutokaupoista ja monenlaisista keräilytavaroista, mutta ihmettelin kuvia erilaisista menopeleistä ja taloista. Omasta pihapiiristänikin oli pari kuvaa. Tunnistin kuvista myös Mannisen talon, jonka pihassa olevat erityisen kauniit valosarjat olin pannut merkille viimeksi kirkonkylässä käydessäni. Muistitikun koko sisältöä en ollut jaksanut käydä läpi. Kellon lähestyessä puolta yötä oli lopulta pakko luovuttaa, kun liika tietokoneen tuijotus oli alkanut ottaa silmiin. Aamulla oli vielä meno sovitulle juttu- ja kuvauskeikalle, joten paras painua pehkuihin. Keikan jälkeen voisin poiketa vanhalle ystävälleni Eerolle, joka oli hiljattain jäänyt eläkkeelle rikospoliisista. Eerohan tunsi Paavonkin, kuvien näyttämisen lisäksi voisin luottamuksella kertoa P...

  Keskustelu, tai pikemminkin kuulustelu, kesti niin kauan, että lähdin välittömästi ulos, kun poliisit olivat lähteneet. Päivän lyhyt valoisa aika piti käyttää hyödyksi. Puin hyvin, vedin karvalakkini syvälle päähän ja avasin ulko-oven. Työt eivät lähteneet sujumaan, mielessä kiersi poliisien asenne. Tulla nyt tänne kurkkimaan nurkkiin ja kyselemään jostain varastetuista gramofoneista, olisivat paremmin katsoneet ympärilleen niin olisivat nähneet, että kyllä täällä on omasta takaa stereot ja laajakulmatelkkarit ja muut nykyajan mukavuudet. Tai kyllähän nuo taisivat katsoa ja kadehtia, matalapalkkaiset. Poliisien asenteesta johtuen en ollut viitsinyt heille kertoa kaikkea, mitä Mikkolan vierailun aikana oli tapahtunut tai puhuttu. Paavo oli ollut ahdistunut, ei lainkaan oma hauska hauskuuttaja itsensä. Hän oli huolissaan tyttärestään, joka oli ajautunut huonoon seuraan. Paavon alkoholin käyttö oli minua vuorostaan huolestuttanut, enkä ollut aivan varma olisivatko alkometrin l...