Jäljet voivat viedä harhaan: 5. osa

Saapunutta sähköpostia oli melkoisesti. Alkoi olla kiire, joten silmäilin otsikot ja lähettäjät pikaisesti läpi. Yhtäkkiä katseeni pysähtyi, hämmästyksekseni huomasin, että Paavolta oli tullut viesti klo 1.20. Viestissä ei ollut otsikkoa, ja teksti oli lyhyt ja ytimekäs: Soita Eerolle muistitikusta. Tuumasta heti toimeen. Soitin ja kerroin koko pukkiepisodin muistitikkua unohtamatta. Eero muistutti olevansa jo eläkkeellä, mutta lupasi kuitenkin poiketa pikimmiten hakemaan muistitikun toimittaakseen sen eteenpäin.

Katsoimme yhdessä kuvat ja kerroin Eerolle tunnistamastani Mannisen talosta ja epäilin, että tikulla on muitakin ruoveteläisiä taloja, enhän sentään, huolimatta pitkästä urastani paikallislehden toimittajana, kaikkia pitäjän taloja tuntenut. Kerroin myös aamun uutisista, joissa kerrottiin lähiseuduille tehdyistä murroista.

”Enpä kyllä Paavoa voisi kuvitella millään kilikali-keikalla, paremmin hän sopisi hienostuneempaan kiristykseen tai murhaajaksi”, Eero tuumiskeli.  Eero ja Paavo olivat tutustuneet kesällä muutama vuosi takaperin, olin kutsunut heidät molemmat saunomaan ja sattuivat tulemaan heti samana iltana. Myöhemmin heidän saunakaveruuteensa oli jatkunut, ja joskus saunoimme kolmisin, päivän, pari. 

Istuimme vielä tovin Eeron kanssa pohtimassa Paavon kummallista katoamista ja muistitikun sisältöä. Muistin yhtäkkiä Paavon sisaren Iiriksen, ja Eeron kehotuksesta soitin hänelle. En tietenkään kertonut muistitikusta, mutta kyselin Paavon viimeaikaisista liikkeistä ja tuttavista.  Iiris ei ollut tavannut Paavoa kuitenkaan moneen viikkoon, mutta kertoi käyneensä nyt joulunpyhien jälkeen tämän pyynnöstä katsomassa postia ja kastelemassa kukat ja ihmetelleensä kaaosta, joka Paavon asunnossa vallitsi. Tavaroita oli kiskottu kaapeista ja heitelty pitkin lattioita, joitain astioitakin rikottu ja tietokoneesta oli jäljellä vain tulostin. Kehotimme Iiristä ottamaan yhteyttä poliisiin mitä pikimmin ja päätimme, että tilanne alkaa olla jo niin vakava, ettei siitä selviä ilman saunaa ja saunakonjakkia. 

Löylyn lämmössä jatkoimme pohdiskelua Paavon tekosista. Jokin noissa murtokeikoissa kaiversi mieltäni ja yhtäkkiä muistin, mitä Paavo oli kertonut tyttärestään ja tämän harhautumisesta harhapoluille. Tämä antoi aivan uutta pontta ajatuksillemme, ja siirryimme takan lämpöön makkaran paistoon jatkamaan pohdiskeluamme. Yhtäkkiä rauhaamme häiritsi kova pamaus ja toinenkin. ”Kukahan siellä ovia niin paukuttaa”, ehdin sanoa, kun huomasimme tuijottavamme Paavoa, joka vapisevana osoitteli meitä pistoolilla.