Jäljet voivat viedä harhaan: 4.osa

 

Kuvituskuva

Yleensä nukahdin nopeasti, mutta nyt uni ei ottanut tullakseen. Tietysti olin heti tutkinut muistitikun sisältöä, joka herätti kummastusta. Tikulla oli miltei tuhat valokuvaa ja myös tekstitiedostoja. Valtaosa kuvista näytti olevan huutokaupoista ja monenlaisista keräilytavaroista, mutta ihmettelin kuvia erilaisista menopeleistä ja taloista. Omasta pihapiiristänikin oli pari kuvaa. Tunnistin kuvista myös Mannisen talon, jonka pihassa olevat erityisen kauniit valosarjat olin pannut merkille viimeksi kirkonkylässä käydessäni.

Muistitikun koko sisältöä en ollut jaksanut käydä läpi. Kellon lähestyessä puolta yötä oli lopulta pakko luovuttaa, kun liika tietokoneen tuijotus oli alkanut ottaa silmiin. Aamulla oli vielä meno sovitulle juttu- ja kuvauskeikalle, joten paras painua pehkuihin. Keikan jälkeen voisin poiketa vanhalle ystävälleni Eerolle, joka oli hiljattain jäänyt eläkkeelle rikospoliisista. Eerohan tunsi Paavonkin, kuvien näyttämisen lisäksi voisin luottamuksella kertoa Paavon vähän oudoistakin jutuista ja myös salamyhkäisistä puheluista. Samalla voisin kutsua Eeron pitkästä aikaa saunomaan, niin päästäisiin kunnolla parantamaan maailmaa. Siihen ajatukseen taisin lopulta nukahtaa.

Kelloradio näytti puoli kuutta, kun heräsin painajaisesta, jossa olin kiitämässä moottorikelkalla yli Jäminginselän joulupukkiasuinen Paavo kyydissäni. Havahduin unesta juuri sillä hetkellä, kun meitä takaa-ajanut kelkka tuli rinnalle ja huomasin, että kelkkaa ajoi veli Harri, jonka pitkäaikaisen joulupukkiuran Paavo oli minun aloitteestani katkaissut. Ajokypärän sijaan Harrilla oli päässään turkisreunuksinen joulupukin myssy.

Aamukahvi maistui erityisen hyvältä vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Kahvia hörppiessäni painajainen alkoi jo naurattaa. Eivätköhän kaikki naura makeasti, kun seuraavassa leijonien kokouksessa kerron unesta vai onkohan sittenkin parempi jättää kertomatta. Paavon pukkikeikoilla olimme keränneet ison hyväntekeväisyyspotin, mutta korviini oli pyhien jälkeen kantautunut myös soraääniä ja valituksia.

Aamun lehdessä huomiotani kiinnitti uutinen, jossa kerrottiin Vilppulassa joulun välipäivinä tapahtuneesta murtosarjasta. Poliisi pyysi lisävihjeitä erityisesti Volkswagen-merkkisestä pakettiautosta, jonka epäiltiin liittyvän juttuun. Vihjeen saattoi jättää myös vihjesähköpostiin, mikä olikin helppo tapa ilmoittaa havainnoista. Olin kertonut näkemästäni pakettiautosta luonani käyneille poliiseille, mutta ei kai sähköposti-ilmoituksesta haittaakaan ollut.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää