Jännityspiirin jatkokertomukset

Valborg, Pirkko, Pamela… Naisten kuvat pyörivät päässäni, kun poljeskelin hitaasti Pyynikkilästä kylälle päin. Tilanne vaati oluen ja laskettelin Laivarantaan ehkä turhankin rohkeasti. Onnistuin kuitenkin väistämään esteet ja parkkeerasin pyöräni Katriina-laivan kupeeseen. Olivat juuri avanneet ja sain kylmän olueni. Huh, mihin olin taas itseni luvannut Raunon puolesta, tästä valehtelusta alkaa tulla pian jo tapa, mietin ja tilasin toisen oluen.   No, asioilla on tapana , totesin pakatessani pieneen laukkuun tavaroita muutaman yön yöpymiseen. Olin jo päättänyt, että Pamelan ”aviomies” joutuu lähtemään pikaisesti takaisin pääkaupunkiin hoitelemaan busineksiaan.   Pamelan miehen pisnekset eivät varmaan kestäneet päivänvaloa, hihittelin jo Raunolle leppyneenä, ja onhan tämä vaihtelua Pirkon viipyessä pohjoisessa ties kuinka kauan. Autoni oli vielä korjaamolla, enkä tahtonut ajella polkupyörällä Mustajärvelle asti, joten suuntasin askeleeni kohti Linja-autoasemaa, ...

Havaintoni oli oikea. Kun saavuin Pyynikkilään, huomasin, että Rauno Rajakorpi seisoi muista näyttelijöistä erillään ja oli täysin pois tolaltaan. Vähän rauhoituttuaan hän kertoi minulle, mitä oli tapahtunut.  –Olen pulassa, hän tunnusti. Vaimoni on päättänyt ottaa tämänkesäisestä kansanooppera-roolistani kaiken julkisuushyödyn itselleen. Hän on jo sopinut hyvin tuntemansa juorulehden toimittajan kanssa, että tämä tulee ylihuomenna Ruovedelle tekemään yksinoikeudella haastattelua meidän auvoisasta perhe-elämästämme. Kuvia juttua varten otettaisiin sekä näytelmän harjoituksista että meidän kesähuvilaltamme.  –Mutta eihän teillä täällä ole kesähuvilaa, sanoin ällistyneenä.  –Ei ollut vielä eilen, mutta nyt on. Valborg on ostanut joltain perikunnalta meille huvilan Mustajärven rannalta. Hän lähti täältä kiireellä Tampereelle hankkimaan sinne uusia verhoja, jotta kaikki olisi tiptop-kunnossa, kun toimittaja tulee.  –Eiköhän tästä selvitä, yritin lohdu...

Polkeminen oli yhtä tuskaa. Olin huoltanut pyörän toukokuun alussa ja tehnyt muutamia pitkiä lenkkejäkin, mutta sitten pyöräily oli jäänyt vasemman polven kipeydyttyä. Vielä tänään ei autoa luvattu takaisin, sillä varaosia oli kuulemma tilattava, joten pyörällä oli pärjättävä ainakin pari päivää. Pitipä sen pahuksen auton juuri nyt hajota. Vastahan se tuli katsastettua ilman yhtäkään huomautusta. Eilen olin vielä autoillut Haapasaareen, jonne Ville oli perheineen majoittunut. Hän oli varannut ison ja hyvin varustellun mökin kesä-heinäkuuksi onneksi jo hyvissä ajoin, sillä helteen myötä mökit olivat täyttyneet nopeasti. Yllätyksekseni telttailijoitakin oli runsaasti ja Villeltä kuulin, että osa jalohaikarapariskuntaa puolustavista luonnonsuojelijoistakin oli leiriytynyt alueelle. Haapasaaresta pääsi Pyynikkilään nopeasti soutuveneillä, joita lintuaktivistit olivat vuokranneet. Puhelimen pirinä katkaisi mietteeni juuri, kun olin kääntynyt Pappilankulmantielle. Soittoäänestä, mi...