Sattumia vai suunnitelmia: 6. osa

Havaintoni oli oikea. Kun saavuin Pyynikkilään, huomasin, että Rauno Rajakorpi seisoi muista näyttelijöistä erillään ja oli täysin pois tolaltaan. Vähän rauhoituttuaan hän kertoi minulle, mitä oli tapahtunut. 

–Olen pulassa, hän tunnusti. Vaimoni on päättänyt ottaa tämänkesäisestä kansanooppera-roolistani kaiken julkisuushyödyn itselleen. Hän on jo sopinut hyvin tuntemansa juorulehden toimittajan kanssa, että tämä tulee ylihuomenna Ruovedelle tekemään yksinoikeudella haastattelua meidän auvoisasta perhe-elämästämme. Kuvia juttua varten otettaisiin sekä näytelmän harjoituksista että meidän kesähuvilaltamme. 

–Mutta eihän teillä täällä ole kesähuvilaa, sanoin ällistyneenä. 

–Ei ollut vielä eilen, mutta nyt on. Valborg on ostanut joltain perikunnalta meille huvilan Mustajärven rannalta. Hän lähti täältä kiireellä Tampereelle hankkimaan sinne uusia verhoja, jotta kaikki olisi tiptop-kunnossa, kun toimittaja tulee. 

–Eiköhän tästä selvitä, yritin lohduttaa. –Pitää vain varmistaa, että Pamela pysyy kuvauspäivänä pois Pyynikkilästä. 

–Kunpa se riittäisikin, mutta ei. Se Valborgin ostama huvila on minun vuokraamani mökin lähinaapuri. Kaikki paljastuu ja meille tulee ero ja minä jään puille paljaille, Rauno vaikeroi.

Sitten hänen ilmeensä kirkastui. 

–On sittenkin yksi keino. Sinä näyttelet tuona päivänä mökin vuokralaista ja Pamelan miestä. Valborghan ei ole koskaan nähnyt sinua. 

Minä hölmö suostuin hänen ehdotukseensa. Niin en olisi tehnyt, jos olisin kuullut, kuinka Pirkko puhelunsa lopussa lupasi palata Lapin matkaltaan ylihuomenna kotiin. 

  

Oli toinenkin asia, mitä en tuolloin tiennyt. Se katsomon alle piilotettu viinapullo, josta alun alkaen kansanoopperan tähtisolistiksi valittu tenorilaulaja oli ottanut aimo huikan ennen äkillistä sairastumistaan, ei enää ollutkaan entisessä kätköpaikassaan.