Sattumia vai suunnitelmia: 8. osa

Valborg ei kuullut mitä selitin, ääneni peittyi häneen takaansa kuuluvaan kolinaan ja särkyvän lasin ääneen. Näin avoimesta ovesta, että sankaritenorimme Rajakorpi makasi lattialla seuranaan kaatunut sohvapöytä astioineen ja mäyräkoira. Rauno oli hätääntynyt ilmestymisestäni ovelle, sännännyt pystyyn matalalta sohvalta ja kompastunut mäyräkoiraan, joka ei ollut sileä- eikä karkeakarvainen vaan Karjala-merkkinen olutpakkaus, ja melko vajaa sellainen.

Tein nopean tilannearvion. Olin alkanut tuottajan virkaan arvokkaaseen hengelliseen kansanoopperaan Ruoveden nälkävuosista, nyt olin ajautumassa rooliin farssissa, missä väkeä singahteli ovista noloihin tilanteisiin. Näitä Ray Cooneyn teoksia olin tarpeekseni katsellut takavuosina Pyynikkilän näytelminä. Rauno saisi itse hoitaa lemmensotkunsa, minä yrittäisin pelastaa oopperan. Työnnyin ovesta huoneeseen, ohi pelästyneen Valborgin. Rauno oli saanut vertavuotavan haavan käteensä rikkoutuneesta lasista, autoin hänet pystyyn ja komensin Valborgin tuomaan sidettä haavaan. Hän heräsi toimintaan ja yhdessä saimme laastaroitua haavan, Rauno oli humalassaan vajonnut katatoniseen tilaan eikä saanut mitään sanottua, aukoi vain suutaan kuin ahven rannalla.

- Anteeksi tunkeutumisen, nimeni on Eero Turunen, olen Raunon ystävä vanhoilta ajoilta ja oopperan tuottaja, sanoin Valborgille ja ojensin käteni tervehdykseen. Hän tarttui käteeni epäröiden.

- Olin tuossa naapurissa tutustumassa Raunolla vuokralla olleeseen mökkiin, oli puhetta, että vuokraisin sen loppukesäksi, nyt kun Rauno on muuttamassa tähän teidän ostamaanne huvilaan. Jatkoin selitystäni mahdollisimman vähän valehdellen, voisihan tuon mökin vuokrata, ilman Pamelaa.

Rauno alkoi vähitellen palautua todellisuuteen, katse siirtyili minun ja Valborgin välillä kuin tennisottelua seuratessa, hän yritti saada kiinni käsikirjoituksesta, mistä olin pudottanut pois itseäni ja Pamelaan koskevat sivut. Valborg oli nopeammin koonnut itsensä ja pukenut kasvoilleen seurapiireissä käytettävän ystävällisen ilmeen.

- Tervetuloa, ja hauska tutustua. Veljeni Hannes teistä kertoikin, että olette ainoa koko operetista, jolla on upseerin ryhti. Hannes kun arvioi kaikkea niin sotaisesti, eikä erityisesti arvosta taiteita, sanoi Valborg leikkisyyttä tavoitellen.

Leikkisyys katosi, kun hän katsoi Raunoon ja muisti huomiseksi sovitun haastattelun. Hän kertoi siitä minulle, koska kuuluihan markkinointi tuottajan tehtäviin. Valborg uskoutui minulle Raunon taas puhjenneesta "sairaudesta", mitä nyt olisi ollut aika vaikea maton alle kätkeä. Kerroin hänelle, että Raunolle jäisi aikaa toipua haastatteluun.

- Oli tänään jo tilaisuus nähdä nuo lehdistön edustajat Katriina-laivalla. Toinen oli toimittaja, ja maittoi viina sille toisellekin - valokuvaaja taisi olla. Epäilen etteivät he ole kovin aikaisin aamulla valmiita tekemään mitään human interest -haastattelua. Viihtyivät muuten hyvin J.R. Aarettilan seurueessa, lisäsin Raunolle, joka vastasi tuskaisella katseella.

- Olette hankkineet näppärän datshan, taitaa olla parisataa neliötä tilaa ja varustelu viimeisen päälle, sanoin katsellen ympärilleni.

- En halua asua hotelleissa, ja täällähän oli majoitusta tarjolla vain vulgäärillä leirintäalueella, sopu-telttailu ei sovi minulle, sanoi Valborg.

- Valborg-rakkaan rahoissa ei ole eroa maksaako leirintämaksun vai ostaako tällaisen puolen miljoonan huvilan, osallistui jo järkytyksistään toipunut Rauno keskusteluun.

- Älähän liioittele, vaikka onhan se niin, että minulle ja veljelleni on kertynyt mainittavaa maaomaisuutta ja satuttiin myymään Nokia-osakkeet, kun niiden hinta oli parhaimmillaan, korjasi Valborg Raunon puheita. Kuusikymmenluvulla kommunistit hoilasivat Reporadiossa kahdestakymmenestä rikkaasta perheestä, meidän suku olisi sopinut kymmenen kärkeen, mutta onneksi unohtivat mainita. Nyt suvusta ei ole jäljellä kuin veljeni ja minä, jatkoi Valborg. 

Mietin, mikä oli Raunon asema tuossa sammuvassa dynastiassa, oliko hän vain Valborgin kulttuuriharrastuksen kohde vai aviomies ilman avioehtoa. En tuota alkanut kysellä, vaan istuin kohteliaasti keskustelemaan hänen kanssaan mahdollisuuksista markkinoida Ruoveden kansanoopperaa ja tietysti Raunoa. Ilta päättyi varsin sovinnollisissa merkeissä, tilasin taksin tälle Valborgin uudelle huvilalle ja palasin yöksi kotiini, lujasti päättäneenä pysyä erillään Raunon lemmensotkuista.