Sattumia vai suunnitelmia: 10. osa



Tilanne tuntui epätodelliselta, oli päästävä nopeasti istumaan. Rojahdin eteisen jakkaralle ja kaivoin kännykän taskustani. Työssäni olin joutunut moniin kiperiin paikkoihin, mutta en sentään omassa kodissani. Soitto hätäkeskukseen sujui kuitenkin rutiinilla, mutta puhelun päätyttyä käteni alkoivat täristä. Oli parasta mennä ulos odottamaan virkavaltaa. Raikas ilma toivottavasti selvittäisi ajatuksia. Lössähdin lepotuoliin terassille, josta oli hyvä näkymä alempana rinteessä menevälle tielle. Aloin mielessäni kerrata päivän tapahtumia.

Asiat välähtivät mieleeni sekavassa järjestyksessä. Ville ja JR, mistä he tunsivat toisensa, mikä oli saanut Raunon retkahtamaan, mikä Valborgin tulemaan Ruovedelle ja entä Hannes… Kysymyksiä tulvi loputtomasti, mutta en saanut niistä otetta. Keskityin palauttamaan mieleeni tapahtumia mökillä. Siitähän oli vasta muutama tunti, kun Valborg oli ollut siellä hyvässä kunnossa.

- Mitä lähtöni jälkeen oli tapahtunut ja oliko sattumaa, että Valborg oli päätynyt juuri meidän talollemme, juttelin itselleni puoliääneen. 

Olimme hiljattain vuokranneet vanhan puutalon kivenheiton päässä keskustasta ja aika harvalla oli tieto asiasta. Talossa asunut entinen työkaverini oli äkillisesti muuttanut vaimoineen lapsuudenmaisemiinsa Vilppulaan, kun hänen muistisairaan isänsä vointi oli heikentynyt.  Alustavasti olimme puhuneet jo talon ostamisestakin. Ajatus ei tuntunutkaan enää houkuttelevalta. Onneksi emme olleet kiirehtineet rivitaloasuntomme myyntiä. 

Havahduin puhelimen kilahdukseen. Tulenkin jo huomenna! Tuli ikävä ja kyyti järjestyi kotiin saakka. Sitten nähdään, luin ällistyneenä Pirkon viestin. Tämäkin vielä, puuskahdin, mutta sen enempää miettimättä kuittasin vastaukseksi peukalon kuvan ja hymynaaman. Aamulla ehtisi soittaa.

Hyttyset saivat nousemaan lepotuolista. Huidoin itikoita kimpustani ja kurkistelin samalla tielle. Joku yksinäinen kulkija näkyi pyöräilevän ohi, mutta muuten oli täydellisen hiljaista. Aloin mietteissäni kiertää taloa ympäri kunnes kolmannella kierroksella pysähdyin huomattuani ruusupensaan alta pilkistävän pullon. Hölmistyneenä nostin puolillaan olevan jaloviinapullon pensaan juurelta. Laskin pullon terassin portaalle ja kumarruin samalla silittämään naapurin kissaa, joka jälleen oli ilmestynyt hiiviskelemään pihaamme. Poliisiauton kaartaessa rinnetielle kissa kyyristyi ja loikkasi terassin ovelle.

- Mitä helvettiä, ovihan on raollaan, karjaisin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää