Jännityspiirin jatkokertomukset

Suuntasin askeleeni pihatieltä kohti isompaa autotietä. Tajusin vasta lähdettyäni, että olin ottanut mukaani taskulampun, jonka valo oli hiipumassa. Säkkipimeydessä siitä ei ollut paljon apua, mutta tiet olivat toki tuttuja kävellä. Heikko valokiila jaksoi ponnistaa lampusta suoraan eteeni maahan, jossa näin harmaata loskaa. Kun suuntasin valon kohti metsää, se ei yltänyt sinne ollenkaan. En pelännyt pimeää, mutta viimeaikojen tapahtumat saivat hieman ihoni kananlihalle. Varmuuden vuoksi laitoin vielä kännykän taskulampun päälle ja tallustin tietä eteenpäin. Päätin, että kolme kilometriä voisi olla lenkki, joka tuulettaisi päätäni riittävästi. Päästyäni isommalle tielle sattui juuri kohdallani, että takaa tulevan auton valoissa näin ison peuran loikkivan tien yli vain muutaman metrin päässä edessäni. Takanani tuleva auto jarrutti ja lähes pysähtyi. Peuran takia varmaan pelästyi, tuumin. Mutta miksi se ei jatkanut matkaa? Auto ajoi rinnalleni ja kuljettaja kurotti avaamaan oven ja...

  Tällä kertaa poliisit eivät jääneet mukavasti rupattelemaan, vaan lähes riuhtaisten vetivät Paavon matkaansa. Eero lähti vapaaehtoisena mukaan asioita selvittelemään ja lupasi tulla vaikka taksilla takaisin, jos konjakkihöyryt vielä tuntuivat päässä. Minä taas aloin setviä päivän aikana tekemättä jääneitä töitäni. Olin toki soittanut ja siirtänyt sovittua juttukeikkaa aamulla tilanteiden lähtiessä vyörymään, mutta kaikki muu työ oli kasaantunut. Eikä sitä keikkaakaan voinut huomista pidemmälle siirtää, kun minun oli ehdittävä kirjoittamaan juttu ja lähettämään se taittajalle huomiseen iltapäivään mennessä. Huomisesta tulisi siis kiireinen päivä: aamulla työkeikalle Visuvedelle ja sieltä kotiin kirjoittamaan juttu ja lähettämään se. Sitten pitäisi vielä ajaa poliisiasemalle antamaan lausunto. Avasin työkoneen ja suljin sen äänet, etteivät pomppivat sähköposti-ilmoitukset häiritsisi keskittymistäni. Sain vauhdin päälle ja kirjoitin peräkkäin kaksi valtuustouutista sekä yhden 90...

Paavon äkillinen ilmestyminen oli meille jymy-yllätys, olletikin kun näimme, missä kunnossa hän oli. Rutinoituneena poliisimiehenä Eero otti kuitenkin tilanteen heti haltuunsa. Hän näki, että Paavo oli shokissa ja toimi sen mukaisesti. Kun Paavo oli ensin saatu rauhoitetuksi, Eero otti häneltä pistoolin ja minä puolestani tarjosin Paavolle konjakkia, jota saunareissulta oli vielä jäänyt pullon pohjalle. Tarkkailin Paavoa sivusta ja totesin, että hän oli joko ollut tappelussa tai sitten tullut perusteellisesti mukiloiduksi. Eero puolestaan lukitsi ensin oven ja soitti sitten oikeat poliisit paikalle. Hän myös kehotti näitä varustautumaan jälkien etsintään lähimaastosta. Kuulemiemme pamausten perusteella Eero näet otaksui Paavon ampuneen kohti takaa-ajajiaan, joita ei tietenkään pimeässä voinut nähdä. Saattoi tosin olla, että hän vain kuvitteli itseään ajettavan takaa. Maalla poliisien tulo ottaa aikansa, joten ehdimme Eeron kanssa jututtamaan Paavoa melkoisen tovin ennen näiden sa...