Jäljet voivat viedä harhaan: 8.osa

Suuntasin askeleeni pihatieltä kohti isompaa autotietä. Tajusin vasta lähdettyäni, että olin ottanut mukaani taskulampun, jonka valo oli hiipumassa. Säkkipimeydessä siitä ei ollut paljon apua, mutta tiet olivat toki tuttuja kävellä. Heikko valokiila jaksoi ponnistaa lampusta suoraan eteeni maahan, jossa näin harmaata loskaa. Kun suuntasin valon kohti metsää, se ei yltänyt sinne ollenkaan. En pelännyt pimeää, mutta viimeaikojen tapahtumat saivat hieman ihoni kananlihalle. Varmuuden vuoksi laitoin vielä kännykän taskulampun päälle ja tallustin tietä eteenpäin. Päätin, että kolme kilometriä voisi olla lenkki, joka tuulettaisi päätäni riittävästi.

Päästyäni isommalle tielle sattui juuri kohdallani, että takaa tulevan auton valoissa näin ison peuran loikkivan tien yli vain muutaman metrin päässä edessäni. Takanani tuleva auto jarrutti ja lähes pysähtyi. Peuran takia varmaan pelästyi, tuumin. Mutta miksi se ei jatkanut matkaa?

Auto ajoi rinnalleni ja kuljettaja kurotti avaamaan oven ja vasta silloin tunnistin kuljettajan eläkepoliisi Eeroksi. Hän käski minun nousta kyytiin ja kertoi, että lainasi naapurin autoa. Oli kuulemma sen verran tärkeää asiaa, ettei se voinut odottaa. En saanut vielä turvavyötä kiinni, kun Eero jo kysyi, että oliko se joulupukkikierros minun ideani, tai siis se, että Paavo tulisi pukiksi? Kerroin sitä leijonien kokouksessa ehdottaneeni, mutta Eero ei antanut periksi vaan intti, että ihanko itse keksin idean. Minulla alkoi jo Eeron sävy ärsyttää mutta jäin asiaa hetken pohtimaan ja vastasin, että olin tästä leijonien paikallisesta perinteestä tullut Paavolle kertoneeksi ja oikeastaan Paavo oli siihen hommaan tarjoutunut.

Eero iski nyrkillä rattiin ja kirosi perkeleen, ja sanoi sitten minun olleen hyödyllinen hölmö. Että Paavo oli koko ajan vedättänyt minua, ja häntäkin. Eero kertoi, että Paavoa oli ensin käytetty terveyskeskuksessa paikattavana ja sitten hänet oli viety poliisiasemalle kuulusteluihin. Eero oli saanut kulkea mukana Paavon avustajana. Hän oli lääkärin luona jo kiinnittänyt huomiota Paavon vammoihin, ne olivat tuoreita, mustelmien muodostuminen oli vasta alkamassa ja käsien rystyset olivat turvoksissa ja osin rikki. Niihin olivat paikalla olleet poliisitkin kiinnittäneet huomiota ja Paavo oli selittänyt lyöneensä ikkunan rikki nyrkillä.

Poliisi kielsi lääkäriä putsaamasta Paavon käsiä enempää kuin mitä oli välttämätöntä, he tahtoivat tehdä Paavon käsille parafiinitestin nähdäkseen oliko hän ampunut mukana olleella aseella. Paavo myönsi heti ampuneensa ja vetosi Eeroon, että varmaan hän oli kuullut laukauksen, kun Paavo oli pelästyneenä ampunut lähellä minun mökkiäni. Poliisi totesi, että otetaan koe nyt kuitenkin, varalta jos tarina jatkossa muuttuu.

Eero oli myöhemmin iltapäivällä joutunut poliisiasemalla tarkkaan selvittämään osuutensa asiassa - mistä tunsi Paavon ja mitä oli nähnyt ja kuullut tänä aamuna. Eero oli toistanut mitä Paavo oli aamulla kertonut tauluista ja pahoinpitelystä, aseesta ja kuolleesta partamiehestä. Kuulusteleva poliisi oli paljastanut Eerolle tutkimustietoja vanhan tuttavuuden perusteella. Pistooli kuului joulun aikana varastettuihin esineisiin, poliisit olivat löytäneet Paavon kertomuksessa mainitun mökin ja sieltä päähän ammuttuun luotiin kuolleen miehen. Paavon mukanaan kuljettamasta pistoolista oli löytynyt myös kuolleen miehen sormenjälkiä, poliisi oli tähän kohtaan lisännyt, että luodin reikä oli keskellä otsaa eikä ollut merkkejä kosketuslaukauksesta, minkä vihjeen Eero oli käsittänyt, ettei itsemurhaa epäilty. Eero pyysi minua vielä kertomaan Paavon tyttärestä ja toistin mitä olin kuullut, että tytär oli ajautunut huonoon seuraan, eikä Paavo ollut häneen hetkeen aikaan saanut yhteyttä.

Eero kertoi, että hän oli tänään saanut kuulla asiasta syntyjä syvempiä. Tytär oli tosiaan ollut huonossa seurassa, oikeastaan siinä huonoimmassa mitä pääkaupunkiseudulta löytyy. Huume- ja asekauppaa, kiristystä ja prostituutiota. Nyt tuo jengi oli atari-poliisin tietojen mukaan sekasorron tilassa, päälliköitä oli pidätettynä, kun joku oli vasikoinut laajalti jengin tekemisiä poliisille.

Paavon tyttärestä oli poliisilla paksu kansio, tai paremminkin pitkälti dataa tietokoneella. Tiedoissa oli myös maininta hänen avomiehestään, joka yllätys yllätys, oli tuo partamies nahkaliivissä ja luodin reikä otsassa. Eero päätti kertomuksensa tähän ja kysyi minulta, että mitäs tutkiva journalisti tästä kaikesta päättelee?