Jäljet voivat viedä harhaan: 7.osa

 

Tällä kertaa poliisit eivät jääneet mukavasti rupattelemaan, vaan lähes riuhtaisten vetivät Paavon matkaansa. Eero lähti vapaaehtoisena mukaan asioita selvittelemään ja lupasi tulla vaikka taksilla takaisin, jos konjakkihöyryt vielä tuntuivat päässä. Minä taas aloin setviä päivän aikana tekemättä jääneitä töitäni. Olin toki soittanut ja siirtänyt sovittua juttukeikkaa aamulla tilanteiden lähtiessä vyörymään, mutta kaikki muu työ oli kasaantunut. Eikä sitä keikkaakaan voinut huomista pidemmälle siirtää, kun minun oli ehdittävä kirjoittamaan juttu ja lähettämään se taittajalle huomiseen iltapäivään mennessä. Huomisesta tulisi siis kiireinen päivä: aamulla työkeikalle Visuvedelle ja sieltä kotiin kirjoittamaan juttu ja lähettämään se. Sitten pitäisi vielä ajaa poliisiasemalle antamaan lausunto.

Avasin työkoneen ja suljin sen äänet, etteivät pomppivat sähköposti-ilmoitukset häiritsisi keskittymistäni. Sain vauhdin päälle ja kirjoitin peräkkäin kaksi valtuustouutista sekä yhden 90-vuotispäivähaastattelun. Tein niihin nettiversiot sekä liitin kuvat ja kuvatekstit. Aikaa oli kulunut kolme tuntia ja olin puutunut istumisesta. Venyttelin ja laitoin kahvin tippumaan. Vielä olisi perehdyttävä alustavasti yhteen rantakaavoitusasiaan.

Vilkaisin ulos, kun kaadoin kahvia. Oli täysin mustaa, kevyt lumipeitekään ei antanut yhtään valon hehkua pimeällä pihamaalla. Säässä oli tapahtunut käännös joulun jälkeen. Pilvet makasivat raskaina ja mustina alhaalla ja rännänsekainen vesi vihmoi välillä ikkunaan sarjatulta.

Istahdin taas tietokoneen ääreen ja päätin vilkaista sähköpostit: tiedotteita Pirkanmaan pelastuslaitokselta, Turun kaupungilta, Mänttä-Vilppulan vanhainkodilta sekä Rukan hiihtokeskukselta. Nakkelin niitä roskiin sitä mukaa, kun olin ne vilkaissut. Sitten silmiini pomppasi isoilla kirjaimilla lähetetty viesti, jossa luki: Hanki muistitikku huomenna poliiseilta ja tuo se meille TAI KUOLET!

Kesti hetken ennen kuin viesti upposi tajuntaani. Sitten aloin hätäännyksissäni suunnitella, miten saisin tikun itselleni, olisikohan se poliisiasemalla nähtävillä. Jos poliisit kysyisivät, että tunnistanko sen ja näyttäisivät sitä ja vaihtaisin sen salaa? Nauroin itselleni. En nyt todellakaan alkaisi rikollisia auttamaan! Mitä oikein mietin? No mitä minun sitten pitäisi tehdä? Laittaisivatko poliisit minut toimimaan syöttinä? Että veisin muistitikun ohjeissa annettuun paikkaan ja poliisit vahtisivat, kuka sen hakisi? Nyt en voinut ajatellakaan keskittymistä rantakaavaan, joten puin päälleni ja päätin lähteä ulos kävelemään. Vesisade ei haittaisi, tulipalo päässä oli saatava hieman rauhoittumaan. Mitä ihmettä oikein tekisin?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää