Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

 

Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia.

Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa.

En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioita tiskiin ja vaatteita pois tuolien nojilta, kun näin ikkunasta poliisiauton kaartavan pihaan ja lehäyttävän talitiaisparven hetkeksi ruokintapaikalta pihapihlajan latvaan. Olin remontoinut mökistäni talviasuttavan ja muuttanut Ruovedelle viime kesänä, kun lupa ympärivuotiseen asumiseen oli viimein kunnalta irronnut. Ikkunasta näkyi myös Jämingin selkä, nyt vitivalkoinen lakeus.

Tuuli tempaisi ovea käsissäni ja aivan kuin työnsi kaksi virkapukuista poliisia lumituiskun saattelemana eteiseen.

"Esko Nieminen terve, me puhuimme puhelimessa. Tässä on kollegani Liisa Putkinen", pitkä mies esittäytyi.

Kun olimme päässeet istumaan ja olin kohteliaisuudesta kysynyt haluaisivatko poliisit kahvia, ja josta he yhtä kohteliaasti kieltäytyivät, alkoi tiukanpuoleinen keskustelu. Ensin sain selittää joulun ajan tapahtumat yksityiskohtaisesti aina 22. joulukuuta pidetystä lastenjuhlasta tähän tapaninpäivään asti. Poliiseja kiinnosti etenkin Paavo Mikkolan kulkemiset.

"Mikkola saapui perjantaina 22. joulukuuta suoraan lastenjuhlaan ja esiintyi siellä joulupukkina koko tapahtuman ajan. Sen jälkeen ajoimme tänne kotiini, jossa hän yöpyi Ruovedellä olonsa ajan. Lämmitimme illalla rantasaunan ja otimme hieman konjakkia, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Mikkola nukkui vierasaitassani, joka sijaitsee pihapiirissäni ensimmäisenä, kun tieltä käännytään tähän, huomasittekin varmaan tullessanne sen."

"Seuraavana päivänä kiersimme yhdessä niiden perheiden luona, jotka olivat palkanneet Mikkolan joulupukiksi. Haimme lahjat autoon valmiiksi tai sovimme, mistä ne löytyvät aattona. Samalla sovimme yksityiskohtaisen aikataulun, mihin aikaan Mikkola näissä taloissa käy. Kaikki olivat omakotitaloja. Joulupukiksi Mikkolan olivat tilanneet Mannisen, Mattilan, Mäenpään, Virtasen ja Jantusen perheet eli hänellä oli aattona viisi joulupukkikeikkaa. Niillä minä en ollut mukana, enkä nähnyt häntä enää aattoaamun jälkeen, sillä olimme sopineet, että hän jatkaa viimeisen keikan jälkeen matkaansa takaisin Helsinkiin. Olen yrittänyt soitella hänelle sen jälkeen, mutta en ole saanut häntä kiinni.”