Talvinen jännitystarina Ruovedeltä alkaa! Jäljet voivat viedä harhaan: 1.osa

Jäljet voivat viedä harhaan - talvinen jännitystarina

 

Me leijonat olemme säntillistä väkeä, joka tekee huolella kaiken sen, minkä lupaa. Niinpä kokoonnuimme jo lokakuussa keskustelemaan lapsille järjestettävästä joulujuhlasta, jonka olimme luvanneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestää yhdessä liiton paikallisosaston ja Ruoveden kunnan varhaiskasvatuksen kanssa.

 

Yhteistyökumppanit olivat luvanneet vastata tilaisuuden lastenohjelmasta ja Lions Ladyt sen tarjoilusta, joten meidän osuudeksemme jäi maksumiehenä olemisen ja juhlan järjestelytehtävien hoitamisen lisäksi oikeastaan vain juhlapuhujan, esiintyjävieraan sekä joulupukin hankkiminen tilaisuuteen. Juhlapuhujaksi sai eniten kannatusta lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja vierailevaksi tähdeksi päätettiin kysyä jotain nimekästä tubettajaa. Heistä etusijalle asetimme Miklun ja Pikku Pinskun.

 

”Joulupukkia meidän ei tarvitse edes harkita, onhan veli Harri useana vuonna eri tilaisuuksissa ansiokkaasti toiminut tässä tehtävässä. Lapset voisivat jopa menettää uskonsa joulupukkiin, jos se olisi joku muu kuin Harri”, leukaili klubimme tailtwister. Minä olin liittynyt klubiin äskettäin enkä juurikaan osallistunut keskusteluihin, mutta nyt muiden yllätykseksi korotin ääneni:

 

”En epäile veli Harrin kykyjä, mutta ehkäpä voisimme tänä klubimme 60-vuotisjuhlavuonna vähentää hänen työtaakkaansa ja palkata joulupukiksi jonkun muun. Minulla on Helsingissä tuttu, joka jo vuosikausia on toiminut sesonkiajat joulupukkina ja kiertänyt muun ajan vuodesta huutokauppameklarina ympäri Suomea. Nimi Paavo Mikkola lienee tuttu ainakin joillekin teistä.”

 

”Hänen avullaan voisimme myös tienata klubillemme rahoja järjestämällä hänelle joulupukkikeikkoja pitäjän rikkaimpien ihmisten koteihin. Jos veloittaisimme vaikkapa pari tonnia käynnistä ja antaisimme siitä Paavolle tuollaiset kaksikymmentä prosenttia, saisimme hyväntekeväisyyteen käytettäväksi melkoisen potin. Pukki voisi aattoillan mittaan käydä ehkäpä viidessä kodissa.”

 

Se täky puri. Klubilaiset alkoivat kilvan luetella tuttujaan, joille joulupukkivierailua voitaisiin tarjota. Lopullisen listan laatiminen annettiin puheenjohtajan ja sihteerin tehtäväksi. Kun käynnin hinta vielä nostettiin kolmeen tonniin, asia oli selvä ja se voitiin kirjata pöytäkirjaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää