Jännityspiirin jatkokertomukset

    Anne ja Petja  – On tää Puskaradio uskomaton. Kuules Petja tätä uusinta: ”Järkyttävä veriteko!!! Eikö niitä vapaana juoksevia vaarallisia koiria saada kuriin?” – Mitähän seuraavaksi? No, se susijuttu oli vieläkin villimpi. – Joo ja siinä yhdessä ketjussa oli melkosia paljastuksia uhrin liiketoimista, murahti Petja kaartaessaan keskustan kylänraitille. – Siinähän myös vihjattiin, että uhri olisi päässyt jonkun paikallispoliittisen kähminnän jäljille. Olimme Petjan kanssa menossa tapaamaan Kerttu Lehtistä, joka oli ottanut yhteyttä sen jälkeen, kun olimme pyytäneet ilmoittamaan surma-aamun havainnoista. Pienetkin havainnot oli nyt syytä tarkistaa. – Hyvää päivää. Yikokonstaapeli Anne Holappa ja konstaapeli Petja Lompolo. Mehän tapasimmekin jo terveyskeskuksessa. Onko tätinne toipunut järkytyksestä? kysyin samalla kun Kerttu ohjasi meidät keittiöön. Musta villakoira kieppui ympärillämme ja vetäytyi sitten pedilleen. – Tädin päivät vaihtelevat, mutta tänä aamuna ...

    Reimann: Remu  Viuhkiksen kuolemasta oli kulunut jo muutama päivä, mutta en ollut juuri kotoa lähtenyt, mitä Osulasta hakenut ruokaa Remulle ja itselleni. Olin pitänyt nenänvalkaisua Viuhkiksen kuoleman jälkeen; osittain surusta ja osittain myös siksi, etten kestäisi Popossa tai Laivarannassa jatkuvaa utelua tapahtumien kulusta ja Viuhkiksen viimeisestä illasta. Riitti, kun jouduin poliisille tekemään selkoa joka sanasta ja askeleesta. Huusholli oli siisti, mies selvä ja koira harjattu: olimme kahvimme ansainneet, Remu ja minä. Olin ryhtymässä kahvin keittoon, kun oveen koputettiin ja tuttu poliisikaksikko vyöryi sisään. Miten voi kaksi poliisia täyttää keittiön niin kokonaan, ihmettelin. Rapsutettuaan aikansa Remua poliisit pääsivät vihdoin asiaan. Oliko Viuhkavaara metsämiehiä, kysyi Holappa. No, ei todellakaan, ennemminkin sellainen luonnonsuojelija, viherpiipertäjä ja ituhippi, kuten vanhemmat miehet häntä kutsuivat. Mitenkä hänellä mahtaa olla rep...

    Mimmi: Lurkki  –On se Luojan lykky, että Lurkki on laillani aamu-uninen eikä hinku päästä ulos tarpeilleen ennen aamukymmentä totesin, kun vakiintuneeseen tapaan nautin ystäväni Maikin kanssa iltapäiväkahvia. Me kävimme toistemme luona vuoropäivinä ja tänään oli Maikin vuoro toimia emäntänä. –Tarkoitat varmaan sitä, että sinä ja Lurkki vältyitte näkemästä sitä kauheata verilöylyä, joka kaksi päivää sitten tässä lähistöllä tapahtui. Pitäjällä ei enää mistään muusta puhutakaan, varmisti Maikki. Sitten hän ryhtyi arvailemaan, mitä saattoi olla rikoksen taustalla. Pertti Viuhkavaara oli jo kolme vuotta ollut leskenä, joten perheriita ei tullut kysymykseen. Maikki ei myöskään uskonut siihen, että Pertti humalapäissään olisi tapellut parvekkeella jonkun naapurinsa kanssa. Hän piti Perttiä äveriäänä miehenä, joten kohtalokkaasti päättynyt velanperintäkään ei voinut tulla kysymykseen, vaikka Pertillä olikin kyseenalainen maine sutkina kauppamiehenä. Rahaa kuitenkin ...

  Monitori: Susi se oli  Viisi minuuttia sen jälkeen kun Monitorin ovi oli aamulla avautunut, istuivat Ville ja Kalle ikkunapöydässä edessään kahvia ja pullaa. Jaska tuli ontuen pöytää kohti oman annoksensa kanssa. – Mitäs klenkkaat ... tulitko traktorilla, kysyvät Ville ja Kalle. – Tulin, issias perkele, vastaa Jaska. – Oletko kuullut ... virastotalon luona, kysyvät Ville ja Kalle. – Joo, Viuhka on kuollut, sanoo Jaska. – Pudonnut virastotalon katolta.... eikun ammuttu ... sanovat Ville ja Kalle. – Minä kuulin, että koira sen oli tappanut, vastaa Jaska. – Koira? Kaverukset kysyvä yhteen ääneen. – Joo, nähty koira kuono veressä kulkemassa kadulla. – Eeii kait, minulla on 30 vuotta ollut koiria, eikä ne ihmistä tapa, sanoo Ville. – Ja minulla oli 40 vuotta, eikä koskaan ketään purreet, sanoo Kalle. – Susi sen sitten on täytynyt olla, tai lauma, kun sillai miehen raatelevat, ne tarttis kaikki hävittää, jos ei olisi issiasta niin lähtisin jahtiin, sano...