Monitori: Susi se oli

 

Monitori:

Susi se oli

 Viisi minuuttia sen jälkeen kun Monitorin ovi oli aamulla avautunut, istuivat Ville ja Kalle ikkunapöydässä edessään kahvia ja pullaa. Jaska tuli ontuen pöytää kohti oman annoksensa kanssa.

– Mitäs klenkkaat ... tulitko traktorilla, kysyvät Ville ja Kalle.

– Tulin, issias perkele, vastaa Jaska.

– Oletko kuullut ... virastotalon luona, kysyvät Ville ja Kalle.

– Joo, Viuhka on kuollut, sanoo Jaska.

– Pudonnut virastotalon katolta.... eikun ammuttu ... sanovat Ville ja Kalle.

– Minä kuulin, että koira sen oli tappanut, vastaa Jaska.

– Koira? Kaverukset kysyvä yhteen ääneen.

– Joo, nähty koira kuono veressä kulkemassa kadulla.

– Eeii kait, minulla on 30 vuotta ollut koiria, eikä ne ihmistä tapa, sanoo Ville.

– Ja minulla oli 40 vuotta, eikä koskaan ketään purreet, sanoo Kalle.

– Susi sen sitten on täytynyt olla, tai lauma, kun sillai miehen raatelevat, ne tarttis kaikki hävittää, jos ei olisi issiasta niin lähtisin jahtiin, sanoo Jaska.

– On ne sudet yksiä perkeleitä, jos olisin 30 vuotta nuorempi .... , sanoo Ville.

 ... tai minä 40, jatkaa Kalle, niin ei täällä susilaumat raatelisi, sais Baikkali töitä.

– Vihreiden syytä, hyysäävät saatana susia, ne tarttis kaikki hävittää, ituhipit, innostuu Jaska

– On ne perkeleitä, niiden takia nyt reilu mies kuoli, jatkaa Ville.

– Viimesen päälle reilu mies, vaikken minä tuota tuntenutkaan, sanoo Kalle.

– Pertti oli tolkun mies, tai ainakin nuorena kun oli tavallisissa töissä, sahalla ja Rutexilla, sittenhän se alkoi tehdä kauppaa, muistelee Jaska.

– Jaa, ei se sitten niin reilu mies ollutkaan, kysyy Kalle.

– Yksiä perkeleitä, liikemiehet, sanoo Ville ja jatkaa: – Minulta tuo huijasi hyvän Toyotan, vain kolme ja puolisataa tuhatta ajettu ja hitsaamalla siitä olisi vielä saanut katsastukseen kelpaavan pelin. Sanoi vievänsä jaappanilaisia autoja Afrikkaan. Luulin, että se on jotain diakoniaa, kuin ne lähetysseuran akat kun seurakuntalolla kutovat pakanoille pipoja, mutta bisnestä tuo niillä teki.

– Joo, ja se oli vasta alkua Viuhkan monialaliiketoimissa, se osti, myi, vaihtoi ja taisi varastettuakin myydä, kertoo Jaska.

– Ketku taisi olla, mutta ei silti olisi tarvinnut susien sitä suuhunsa syödä, sanoo Kalle.

– Monitorin myyjärouva käy kaverusten pöydän luona sanomassa, että Honkalasta soittelivat, Kallen olisi aika lähteä kelkkailemaan sinne takaisin.

– Älä mene, että se nätti hoiturityttö tulee taas hakemaan, innostuu Ville.

– Joo, ellei olisi tätä issiasta, minä sitä veisin kuplatansseihin Urheilutalolle, jatkaa Jaska.

– Ja minä veisin, jos olisin 30 vuotta nuorempi, sanoo Ville haikeasti.

– Mutta minä sen taidankin viedä tanssimaan, herää Kalle sanomaan, se aina niin kivasti minua katselee, tunnen nuortuneeni 40 vuotta, ja eikös nykyajan yhdeksänkymppinen hyvinkin vastaa vanhanajan viisikymppistä.

– Sinähän se vallan susi oletkin... punahilkat varokaa, nauravat Ville ja Jaska Kallen perään tämän noustua pöydästä.

– Pitäisiköhän meidänkin jo lähteä. Olisi Tarvikekeskuksesta haettava yhtä ja toista, kun on se remontti vielä pahasti kesken, pohtii Ville, kun oli saanut kuppinsa tyhjäksi ja pyyhkinyt pullanmuruset suupielestään.

– Odotellaan nyt vielä hetki, toppuuttelee Jaska. – Näihin aikoihin Reiskan pitäisi tulla tavanomaiselta Jäminkipohjan kierrokseltaan ja poiketa tänne kahville. Sillä on aina niin mehevät jutut, ettei malttaisi jättää kuulematta.

– Saakeli niin. Ja Reiskahan on pyörineen joka aamu ani varhain liikkeellä. Saattoipa kirkonkylän raittia Harakkalaan päin polkiessaan jopa nähdäkin jotain tavanomaisesta poikkeavaa, innostuu Villekin.