Jännityspiirin jatkokertomukset

    Mimmi: Lurkki  Viuhkavaaran tapaus, josta kylällä yhä jatkuvasti kohkattiin, koetteli hermojani. Kun sitten ystäväni Maikki kahvipöydässä ehdotti, että menisimme viikoksi hänen sukunsa kesäpaikkaan, olin heti valmis. Kesäpaikka oli Maikin vanhempain asumattomaksi jäänyt kotitila Rantaviita Visuveden suunnassa ja kuskiksemme lupautui Maikin pikkuveli Heikki. Hänellä oli sopivasti vapaapäivä työstään ja hän suunnitteli pientä puusouvia talon lähimetsään. Illansuussa palatessaan hän aikoi tuoda autotalliinsa tuunattavaksi jonkun talonpoikaiskaapin, joka kuului kesäpaikan kalustukseen. Maikki vähän jumputti, sillä hänellä oli kokemusta siitä, että Heikin tuunaamat huonekalut päätyivät poikkeuksetta tämän uuteen kotiin ja niiden tilalle pikkuveli toi omia hylkäämiään huonekaluja, joita hän ei edes aikonut hakea pois. Ilman Heikkiä ei kesäpaikkaan ja sieltä takaisin kuitenkaan olisi päästy, joten Maikki motkotti vain sen verran, minkä uskalsi veljeään suututtamatta ...

    Komisario Räikkönen: Koira haudattuna  Sisä-Suomen poliisilaitoksen Tampereen poliisilaitoksella oven liikennevalo muuttui vihreäksi ja ylikonstaapeli Anne Holoppa astui sisään komisario Räikkösen huoneeseen. – Mitäs tyttö, istu perseellesi, kehotti Räikkönen. – Käytiin Ruovedellä, siellä on aika sekava tilanne, todistajaksi tarjoutuvia on ruuhkaksi asti, mutta kuulustelujen jälkeen selviää, että kaikki toistelevat kuulopuheita, kertoo Holappa ja jatkaa. – Ruumiinavaustulokset sentään valmistuivat, kuolinsyy on läheltä ammuttu laukaus päähän, 22 kaliiberin ase. Luoti oli jäänyt kallon sisään, että olisi mahdollista verrata asetta, jos sellainen jostain löytyisi. Lisäksi oli vartalossa ruhjeita ja vasemmassa ranteessa syvä puremajälki, mitä oli jo ennen kuolemaa jonkin verran laastaroitu. Viuhkavaaran autossa näyttää olevan edessä rekisterikilven korkeudella jälkiä, mitkä viittaavat törmäyksestä johonkin kevyeen kohteeseen. – Ettei sitten suden saatanat ä...

    Anne ja Petja  – On tää Puskaradio uskomaton. Kuules Petja tätä uusinta: ”Järkyttävä veriteko!!! Eikö niitä vapaana juoksevia vaarallisia koiria saada kuriin?” – Mitähän seuraavaksi? No, se susijuttu oli vieläkin villimpi. – Joo ja siinä yhdessä ketjussa oli melkosia paljastuksia uhrin liiketoimista, murahti Petja kaartaessaan keskustan kylänraitille. – Siinähän myös vihjattiin, että uhri olisi päässyt jonkun paikallispoliittisen kähminnän jäljille. Olimme Petjan kanssa menossa tapaamaan Kerttu Lehtistä, joka oli ottanut yhteyttä sen jälkeen, kun olimme pyytäneet ilmoittamaan surma-aamun havainnoista. Pienetkin havainnot oli nyt syytä tarkistaa. – Hyvää päivää. Yikokonstaapeli Anne Holappa ja konstaapeli Petja Lompolo. Mehän tapasimmekin jo terveyskeskuksessa. Onko tätinne toipunut järkytyksestä? kysyin samalla kun Kerttu ohjasi meidät keittiöön. Musta villakoira kieppui ympärillämme ja vetäytyi sitten pedilleen. – Tädin päivät vaihtelevat, mutta tänä aamuna ...

    Reimann: Remu  Viuhkiksen kuolemasta oli kulunut jo muutama päivä, mutta en ollut juuri kotoa lähtenyt, mitä Osulasta hakenut ruokaa Remulle ja itselleni. Olin pitänyt nenänvalkaisua Viuhkiksen kuoleman jälkeen; osittain surusta ja osittain myös siksi, etten kestäisi Popossa tai Laivarannassa jatkuvaa utelua tapahtumien kulusta ja Viuhkiksen viimeisestä illasta. Riitti, kun jouduin poliisille tekemään selkoa joka sanasta ja askeleesta. Huusholli oli siisti, mies selvä ja koira harjattu: olimme kahvimme ansainneet, Remu ja minä. Olin ryhtymässä kahvin keittoon, kun oveen koputettiin ja tuttu poliisikaksikko vyöryi sisään. Miten voi kaksi poliisia täyttää keittiön niin kokonaan, ihmettelin. Rapsutettuaan aikansa Remua poliisit pääsivät vihdoin asiaan. Oliko Viuhkavaara metsämiehiä, kysyi Holappa. No, ei todellakaan, ennemminkin sellainen luonnonsuojelija, viherpiipertäjä ja ituhippi, kuten vanhemmat miehet häntä kutsuivat. Mitenkä hänellä mahtaa olla rep...

    Mimmi: Lurkki  –On se Luojan lykky, että Lurkki on laillani aamu-uninen eikä hinku päästä ulos tarpeilleen ennen aamukymmentä totesin, kun vakiintuneeseen tapaan nautin ystäväni Maikin kanssa iltapäiväkahvia. Me kävimme toistemme luona vuoropäivinä ja tänään oli Maikin vuoro toimia emäntänä. –Tarkoitat varmaan sitä, että sinä ja Lurkki vältyitte näkemästä sitä kauheata verilöylyä, joka kaksi päivää sitten tässä lähistöllä tapahtui. Pitäjällä ei enää mistään muusta puhutakaan, varmisti Maikki. Sitten hän ryhtyi arvailemaan, mitä saattoi olla rikoksen taustalla. Pertti Viuhkavaara oli jo kolme vuotta ollut leskenä, joten perheriita ei tullut kysymykseen. Maikki ei myöskään uskonut siihen, että Pertti humalapäissään olisi tapellut parvekkeella jonkun naapurinsa kanssa. Hän piti Perttiä äveriäänä miehenä, joten kohtalokkaasti päättynyt velanperintäkään ei voinut tulla kysymykseen, vaikka Pertillä olikin kyseenalainen maine sutkina kauppamiehenä. Rahaa kuitenkin ...