Sattumia vai suunnitelmia: 4.osa



Ärähdin, kun iskin sängystä noustessani jalkani naapurin kissaan, joka oli taas livahtanut sisälle asuntooni. Viimeaikaiset painostavat helteet olivat saaneet minut nukkumaan terassin ovi auki, mutta sen seurauksena heräsin jo kolmantena aamuna tämän värikkään seuralaisen vierestä.
Haloo! tiuskaisin hieman liiankin tylysti kännykkääni samalla kun seurasin äkillisestä herätyksestä loukkaantuneen kissan ylpeän näköistä vetäytymistä ulos.
Hei, kuule! Tule äkkiä tänne, Ville huohotti puhelimeen.
Täällä on katastrofi! En tiedä, mitä pitäisi tehdä… ja kun olet poliisikin… sano sinä! Voi, hyvä jumala, tämä on kamalaa!
Sain sen verran ymmärrystä hätääntyneen Ville puheista, että hän soitti kesäoopperan paikasta Pyynikkilästä, ja että minun olisi saavuttava paikalle mieluummin jo eilen, siis heti!
 
Kirosin pukeutuessani. Olin eläkkeelle jäätyäni alkanut nauttia leppoisammista aamuista. Mieleeni tulivat väkisinkin poliisin työssä viettämäni vuosikymmenten kiireiset aamut ja etenkin äkkilähdöt öisin, jolloin tiedossa oli ollut aina vain ihmiselämän raadollisimpien hetkien näkymiä: perheväkivaltaa, kännisten kaverusten puukotuksiksi muuttuneita riitoja sekä ruumiita yksiöissä, sivukujilla… Eivät edes päällikön paperityöt olleet estäneet sitä, ettei rikosyksikön päällikön pitänyt saapua paikan päälle tekemään päätöksiä.
Miten sattui juuri nyt, että autoni oli hajonnut eilen oudosti ja olin joutunut viemään sen huoltoon? Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan hurjaa vauhtia parin kilometrin päässä sijaitsevaa Pyynikkilää kohti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa