Jännityspiirin jatkokertomukset

Ooppera oli menestys loppuun asti. Viimeiseen iltaan asti kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Ohjaaja-Ville paistatteli suosiossa, vaikka oopperan suosio olikin noussut räjähdysmäisesti juuri murhien, eikä niinkään ohjauksen vuoksi. Myös Rauno loisti lehtien sivuilla, eikä vähiten juorupalstoilla. Pamela oli vaihtanut ylleen H&M:n minimekon sijaan design-suunnittelijan luomuksen – yhtä lyhyen – ja kujerteli Rajakorven kainalossa ja pussaili tätä poskelle joka lööpissä. Yllättäen Pamela oli saanut myös komean rusketuksen sekä useampia kultakäätyjä koristeikseen. Vain kaksi viikkoa Valborgin murhasta oli kulunut, kun Pamelan vasempaan nimettömään oli myös ilmestynyt sormus isolla tulenpunaisella rubiinilla. Viimeisen näytöksen iltajuhlaan oli prameasti kutsuttu kaikki ruovesiläiset. Juhla järjestettiin avoimena tilaisuutena alakylällä kuten Noitakäräjät. Luvassa oli puheita, musiikkia ja pääosan esittäjien tervehdykset sekä pieni kymmenen minuutin erikoisnäytö...

Viikko oli kulunut tuosta yöstä, kun pitkän ja polveilevan selityksen kuultuaan Pirkko oli ottanut tilanteen haltuunsa. Kotitalousopettajana ja marttana hän tiesi, että uni ja hyvä ruoka olivat mielenrauhan tae. Kumpaakin hän järjesti minulle ja Raunolle ja sai meidät toipumaan järkytyksistä. Poliisi ei olisi halunnut mieleni pysyvän rauhallisena. Valborgin kuoleman jälkeen sain istua kuulustelupöydässä, tällä kertaa vastaajan tuolilla. Rikospoliisin kuulustelijat kysyivät aluksi miksi ja miten olin murhannut Valborgin? Minua ei kuitenkaan ehditty pidättää epäiltynä, sillä jalohaikaran sulka pelasti minut. Rikospaikkatutkimuksessa löytyi jaloviinapullon ja linnun sulan lisäksi aivan talon läheltä myös höyhentyyny ja litran muovipullo, missä oli etiketti Aitoa Ruoveden Tervaa. Tuote oli peräisin Pyynikkilän varastoista, missä sitä oli vielä edelliskesän onnistuneen tervahaudanpolton jäljiltä. Selvisi, että luontotalebaanit olivat löytäneet irronneen jalohaikaran s...

Tunsin, että savu leijui korvista: murha talossani, minne menisin yöksi ja tässä tapauksessa pahinta; Pirkko tulisi huomenna kotiin.. Hetken kirottuani päätin lähteä Mustajärvelle, nukkuisin Pamelan huvilalla ja tulisin aamulla ajoissa kotiin ja selvittäisin, milloin kotiin pääsee. Juodut oluet kohisivat vielä korvissani, kun hyppäsin polkupyöräni selkään ja aloitin tuskien taipaleen kohti Mustajärveä. Matkalla miettisin lisää tätä tapausta. Tapausta, hymähdin mielessäni, Eero, olet eläkkeellä. Tapaus se silti oli, sen verran poliisia minussa vielä oli. Pohdin matkalla mahdollisia motiiveja: Rauno: raha, Pamela: mustasukkaisuus, JR: silkka sekopäisyys, mutta en silti voinut ymmärtää, mitä Valborg teki kotonani. Mustajärvelle päästyäni löysin huvilan pimeänä, naapurista sentään näkyi valo. Koputin ovelle ja hiippailin sisälle huvilaan ja suoraan jääkaapille etsimään olutta. Löysinkin ja käännyin kohti oleskelutilaa, joka kesäyönä oli lähes pimeä. Olin säikäht...

Poliisit olivat minulle ennestään tuttuja. Heistä vanhempi oli palvellut aikanaan jo minun alaisenani, kuten myös tätä parikymmentä vuotta nuoremman naispoliisin isä. Surmatalon asukkaana ja ruumiin löytäjänä jouduin kertomaan heille paitsi tietoni tapahtuneesta ja auki olleesta terassin ovesta myös päivän aikaisemmat tulemiseni ja menemiseni. Minun oli pakko mainita myöhäisen kotiintuloni syy sekä sitä edeltänyt käyntini Raunon vuokraamalla kesämökillä ja Valborgin sen vierestä ostamalla huvilalla. Entisenä poliisina tiesin, ettei poliiseille kannata valehdella, sillä totuus selviäisi vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta taas totuuden kertominen uskottavasti oli vieläkin vaikeampaa. Pidin siis suuni mahdollisimman supussa ja kerroin vain asioita, jotka poliisit olisivat joka tapauksessa saaneet muuta tietäkin selville. Mainitsin, että Raunon ja Valborgin perheonnesta oli tekeillä haastattelu laajalevikkiseen naisten lehteen. Mutta en salannut sitäkään, että Raunol...

Tilanne tuntui epätodelliselta, oli päästävä nopeasti istumaan. Rojahdin eteisen jakkaralle ja kaivoin kännykän taskustani. Työssäni olin joutunut moniin kiperiin paikkoihin, mutta en sentään omassa kodissani. Soitto hätäkeskukseen sujui kuitenkin rutiinilla, mutta puhelun päätyttyä käteni alkoivat täristä. Oli parasta mennä ulos odottamaan virkavaltaa. Raikas ilma toivottavasti selvittäisi ajatuksia. Lössähdin lepotuoliin terassille, josta oli hyvä näkymä alempana rinteessä menevälle tielle. Aloin mielessäni kerrata päivän tapahtumia. Asiat välähtivät mieleeni sekavassa järjestyksessä. Ville ja JR, mistä he tunsivat toisensa, mikä oli saanut Raunon retkahtamaan, mikä Valborgin tulemaan Ruovedelle ja entä Hannes… Kysymyksiä tulvi loputtomasti, mutta en saanut niistä otetta. Keskityin palauttamaan mieleeni tapahtumia mökillä. Siitähän oli vasta muutama tunti, kun Valborg oli ollut siellä hyvässä kunnossa. - Mitä lähtöni jälkeen oli tapahtunut ja oliko sattumaa, että Valb...

Taksiin noustuani tunsin, että tarvitsisin yhden tai toisenkin oluen, että saisin palikoita päässäni järjestykseen. Muutenkaan minua ei huvittanut palata heti kuumaan asuntooni. Pyysin nuorta mieskuljettajaa viemään minut Laivarantaan ja sovin hakemisesta kahden tunnin päästä. Jospa siinä ajassa kierrokset hieman laskeutuisivat. Sain onneksi terassilta pöydän, johon pääsin istumaan yksin. Laitoin kännykän äänettömälle ja katselin ilta-auringon kuin isoin siveltimen vedoin maalaamaa taivasta: vaaleanpunaista ja violettia. Ilta oli tyyni. Jossain loikkasi kala järven rantakaislikon yllä. Muistin, että veneeni jäi naapurirantaan. No, ehtiihän sen... Huomenna olisi siis haastattelupäivä. Pamelan olisi hyvä pysyä vielä pari päivää aloillaan. Eiköhän Valborg siinä ajassa kyllästy maaseutuun. Säälin tunne nousi hetkeksi mieleeni, kun mietin ystävääni Raunoa. Ei ollut helppoa elämää valinnut, eikä tilanne parantunut juomisella. Kun ei vain jäisi putki päälle. Oopperan ensi-ilta...