Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 3

 

Jouluaaton varkaussarja, Paavon katoaminen ja nyt vielä tuntematon ruumis rantamökillä olivat kolmikertainen arvoitus. Minulla oli tunne, että ne kaikki jotenkin liittyivät toisiinsa. Vyyhti alkoi purkautua, kun Paavo yllättäen soitti jonkun tuttunsa luota Rovaniemeltä.

Hän kertoi tarinan, jota minun oli vaikea uskoa todeksi. Saatikka sitten poliisien, joille hän sen myöhemmin tulisi kertomaan. Metsämatkalla ensimmäiseen taloon, johon häntä joulupukkina odotettiin, kaksi naamioitunutta miestä oli pimeällä tiellä pysäyttänyt hänen pakettiautonsa, riisunut väkivalloin hänen pukinasunsa ja huumannut hänet.

Paavo heräsi tiukasti köysiin paketoituna pakettiauton takaosasta. Äänestä hän tunnisti sen omaksi autokseen. Lopulta monien tuntien ajon jälkeen auto pysähtyi ja hänet raahattiin yksinäiseen mökkiin keskelle lumista erämaata. Taluttaja oli naamioitunut, mutta Paavo tunnisti hänet toiseksi niistä miehistä, jotka olivat hänet ja hänen autonsa Ruovedellä kaapanneet. Mökissä hänet jälleen huumattiin.

Kun Paavo tuli tajuihinsa, mies oli lähtenyt, mutta Paavon oma pakettiauto seisoi ajokuntoisena mökin pihassa. Kännykkäänsä hän ei löytänyt ja myös pukinpuku oli poissa. Kaikki muut tavarat ja esineet lompakkoa myöten olivat tallella. Edes pankkikorttia ei ollut viety.

Kerroin Paavolle, että häntä etsittiin ja epäiltiin omaisuusvarkauksista ja mahdollisesti myös murhasta, joten hänen kannattaisi pikaisesti ottaa yhteyttä Rovaniemen poliiseihin, jotka sitten kuljettaisivat hänet juttua tutkivien poliisien kuulusteltavaksi. He veisivät myös hänen pakettiautonsa perinpohjaisiin tutkimuksiin. Sanoin itse uskovani hänen kertomaansa, mutta poliiseista en ollut niinkään varma.

Pelkoni ei ollut aiheeton. Paavon tarina sai poliisit pitämään häntä huumorimiehenä, joka pilaili heidän kustannuksellaan. Kun sitten vielä pakettiauto todettiin huolellisesti pestyksi ja puhdistetuksi, ja sen kätköistä löytyi muutamia arvoesineitä, jotka liittyivät varkaussarjaan, oli selvä, että Paavo oli poliiseille pääepäilty, jolta kuulustelussa tultaisiin penäämään hänen mahdollisia rikostovereitaan.

Siihen joukkoon myös minut taatusti laskettaisiin. Varmaa siis oli, että he pitäisivät visusti huolen siitä, että minä en saisi tilaisuutta puhella Paavon kanssa kahden kesken. Turha oli myös kuvitella, että poliisi sallisi minun kysellä varkauksien yksityiskohtia niiden talojen omistajilta, joihin varkaudet olivat kohdistuneet. Onneksi sentään sain kuitenkin vielä toistaiseksi kulkea vapaalla jalalla.