Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 4

 

Pidän itseäni puolipakanana, mutta uskonnollisen kotikasvatuksen saaneena osasin silti ulkoa monia siteerauksia raamatusta. Niihin kuuluivat myös Jeesuksen sanat: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni..”

Siinäpä se. Päätin ryhtyä namusedäksi. Muutamia päiviä jouduin odottelemaan joululomien päättymistä. Mutta jo ensimmäisenä koulupäivänä hiippailin koulun nurkalle odottamaan koulun loppumista. Paikkakunnan lapset olivat minulle tuttuja, sillä kuuluin leijonien edustajana kunnan lastenkulttuurityöryhmään. Tiesin siis, keiden kotona Paavo oli joulupukkina vieraillut. Nyt annoin näille kympin karkkirahan jokaiselle ja toivoin, että he laittaisivat minun whatsappiini joulupukin vierailuun liittyviä kuviansa.

Päiväkotilapsia en samalla tavalla voinut lähestyä. Pyysin siis naapurinani asuvaa päiväkodin työntekijää kopioimaan minulle joulupukin vierailuun liittyviä piirroksia kahdelta nimeltä mainitsemaltani tytöltä ja yhdeltä pojalta. Molemmat tiesimme, että se oli laitonta, mutta rikos se olisi vain siinä tapauksessa, että siitä jäisi kiinni. Toisessa vaakakupissa painoi se, että näin ehkä voisin todistaa Paavon ja itseni syyttömyyden ja täten estää oikeusmurhaa tapahtumasta.

Soitin myös Ruovesi-lehden toimitukseen ja pyysin saada nähdäkseni niitä valokuvia, joita lastenjuhlassa oli joulupukista otettu. Puhelimeen vastannut toimittaja oivalsi heti, mistä oli kysymys. Hän kertoi kuuluvansa kirjaston jännityslukupiiriin ja hänelle oli monista dekkareista tuttua se, että rikoksesta epäilty yrittää todistaa syyttömyyttään omilla tutkimuksillaan.

”Kirjoista olen myös oppinut, että jäljet voivat viedä harhaan. Tai vielä oikeammin, että jäljet vievät aina harhaan”, hän sanoi. Hän lupasi valokuvat käyttööni ja mainitsi myös, että jännityslukupiiri antaisi auliisti apua noiden varkausrikosten selvittelyssä. Bonusta olisi vielä tuon samaan aikaan tapahtuneen murhan selvittely.

”Meillä tulee olemaan mielenkiintoinen talvikausi”, hän sanoi ja nauroi helakasti.