Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 6

 

Kuva”Jollain tavoin tutulta hän vaikuttaa”, totesi Selma, kun olin näyttänyt hänelle koululaisten ottamat videot sekä lasten pukkikiertueesta ottamia kuvia. Selma kuitenkin halusi varmistua epäilyistään ennen kuin lähtisi ketään nimeämään. Hän kaivoi esiin kalenterinsa, johon hän oli merkannut talvikaudella tiedossa olevat teatterien esitysajat. 

Otsa rypyssä Selma tarkasteli merkintöjään ja sanoi sitten, että viimeistään helmikuun toisen lauantain jälkeen hän tietäisi, olisivatko hänen epäilynsä oikeita. Tuolloin oli tiedossa yhden lähikunnan teatteriyhdistyksen talvinäytelmän ensi-ilta. Sitä ennen hän katsoisi parin muun teatterin esitykset varmistaakseen, ettei joulupukkina kierrellyt mies ollut niissä mukana. 

”Ensi-illan jälkeisenä pyhänä käyn yhden tuttuni syntymäpäivillä naapurikunnan alueella ja illalla tutkin toiminnantarkastajan ominaisuudessa kahdenkin yrityksen kirjanpitoa. Maanantaina aamupäivällä minulla on vapaata. Tule silloin käymään vaikkapa aamukahville. Minulla on tapana nousta aamuisin varhain. Voit siis jo vaikkapa kahdeksalta soittaa ovikelloa!” 

Inhosin aikaisia aamuja, mutta suostuin silti mukisematta Selman ehdottamaan tapaamisaikaan. Kaivoin lompakostani pari satasta ja annoin ne hänelle noiden esitysten lipunhintoja, väliaikakahvittelua ja matkakustannuksia varten. Selma antoi kuitenkin toisen satasista heti takaisin ja selitti, että hän kokosi teatterimatkoja varten yleensä porukan mukaansa. Näin matkakulut yhtä ihmistä kohti jäivät huomattavasti pienemmiksi. 

Olette väärässä, jos arvelette, että minua harmitti, että tiedon saaminen saattaisi venyä noin pitkälle helmikuuhun. Selman tuntien näet tiesin, että jossain vaiheessa häneltä lipsahtaisi, ettei hän kiertänyt teattereita pelkästään esityksistä nauttiakseen, vaan paljastaisi, millä asialla hän liikkui. 

Ruoveden Teatteriyhdistykseen kuuluva toinen tuttuni oli hänkin innokas teatterien koluaja ja saisi helposti selville, mitkä nuo kolme Selman ylösmerkitsemää talvinäytelmää olivat. Lisäksi hän lupasi pyynnöstäni selvittää, jos noiden harrastajanäyttämöiden roolilistassa tapahtuisi vaihdoksia esimerkiksi äkillisen sairastumisen, työesteiden tai yllättävän matkatarjouksen takia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novelli: Murha Muroleessa

Kuva
Prologi Siitä ei kukaan tiennyt mitään, ja juuri siksi kyläläiset puhuivat siitä paljon. Se oli nähty, että ensimmäisen koronavuoden jälkeen, päiväkodin siirryttyä uusiin tiloihin urheilukeskuksen luokse, oli vanhan päiväkodin pihaan saapunut miehiä ja koneita. Vihreän puurakennuksen pihan kiertävää aitaa oli korotettu ja vahvistettu ensimmäisenä niin, etteivät ohikulkijat enää nähneet rakennuksesta kuin palan yläkertaa. - Miten kunta antoi luvan piilottaa kuuluisan arkkitehdin rakennuksen lähes näkymättömiin? ihmiset pohtivat. Tehdas oli rakennettu nopeasti. Jo kevättalvella ilmestyi työvoimatoimiston sivuille työpaikkailmoituksia, jotka vaikuttivat yhtä salaperäisiltä kuin itse laitoskin. Innokkaimmat tietoa etsivät löysivät kunnan pöytäkirjoista päätöksen kiinteistökaupasta, mutta ostajasta, MoonNuts Oy:stä ei nettisivuilta löytynyt mitään tietoja. Yrityshaulla sai selville, että yhtiön toimitusjohtaja on Aili Mäkilohkare. - Kuka se on? Onko se Ruovedeltä? Mitä siellä tehd
Lue lisää

Sattumia vai suunnitelmia: 16. osa

Kuva
  Villen näkeminen palautti mieleeni myös yhden unohtamani asian. Kansanooppera oli tuottanut niin hyvin, että olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet ylimääräisenä palkkiona kustantaa Villelle ja hänen perheelleen viikon kulttuurimatkan Prahaan. Olin luvannut luovuttaa matkaliput yhdistyksen puolesta tässä tilaisuudessa. Ne olivat jääneet minulta kotiin siinä vaiheessa, kun poliisit eristivät sen rikospaikkana. Polkupyöräni sai taas kovaa kyytiä, kun poljin hakemaan lippuja. En piitannut taloa ympäröivistä eristysnauhoista ja poliisin takavarikoiman avaimeni sijasta käytin kukkaruukkuun piilottamaani vara-avainta ja menin sisään. Tiesin pöytälaatikon, josta liput löytyisivät. Niitä ottaessani sormiini osui kuitenkin laatikon perällä ollut kirje, joka oli osoitettu talon meille vuokranneen työkaverini vaimolle. Uteliaisuudesta luin kirjeen, koska huomasin siinä Valborgin allekirjoituksen. Kirje oli kirjoitettu jo vuodenvaihteessa ja siinä Valborg tervehti
Lue lisää

Jäljet voivat viedä harhaan: 2.osa

Kuva
  Ruovesi-lehti ei joulun ja uuden vuoden välillä ilmestynyt, mutta sen verkkosivuilta löytyi runsaasti kuvitettu reportaasi onnistuneesta lastenjuhlasta. Sen juhlapuhetta siteerattiin pitkään ja myös Pikku Pinskusta oli erikseen näyttävä haastattelu. Pienempi uutinen tiesi kertoa mittavasta murtosarjasta: joulun aikana oli ainakin viidestä talosta viety pankkikortteja, rahaa, arvoesineitä ja viimeistä huutoa olevia teknisiä vempaimia. Samassa soi puhelin. Toivoin, että se olisi ollut ystäväni Paavo Mikkola. Hän oli sanonut ajavansa pukkikeikan jälkeen suoraan kotiin. Olin yrittänyt tavoittaa häntä soittamalla ja tekstiviestein, mutta hän oli itselleen tyypilliseen tapaan jättänyt soittopyyntöihin vastaamatta. Hän ei nytkään soittanut, vaan poliisi, joka kysyi, mistä Paavon voisi tavoittaa. En osannut auttaa Paavon tavoittamisessa, mutta koska poliisi halusi tavata minutkin kuullakseen joulun ajan tapahtumista, sovimme tapaamisen luokseni tunnin päästä. Ehdin juuri kerätä astioit
Lue lisää