Jännityspiirin jatkokertomukset

  Laurin kertoma täydensi sitä kuvaa, jonka olin Paavolta pukkikeikasta saanut. Kokonaiskuvio oli kutakuinkin selvillä, vaikka varkaan henkilöllisyys ja hänen yhteytensä Risto Rautaseen olivatkin ratkaisematta. Veikkasin kuitenkin, että hän olisi joku ammattirikollinen, johon Reipas olisi jotain rötöstä tutkiessaan tutustunut ja jonka hän ehkä oli päästänyt pälkähästä. Yksi pala kuviossa kuitenkin tuotti päänvaivaa. Jos Reipas olisi ollut mukana kaappaamassa Paavoa, hän ei olisi ehtinyt väijymään Aatos Antikaista ja tappamaan tätä. Neljännen miehen mukanaolo tuntui liian riskialttiilta ja siksi epätodennäköiseltä. Kolmella miehellä taas pala lonksahtaisi kohdalleen vain siinä tapauksessa, että yksi noista kolmesta olisi kuin olisikin ollut joulupukin esittäjä. Mutta kumpi olisi valehdellut minulle? Markku Itämäki, joka sanoi soittavansa Laukaalta, vai Lauri Lampisuo, jota olin puhuttanut? Vastaus tähän oli tämän rikossarjan helpoin. Tietenkin Lauri Lampisuo, jonka Selma Mehto...

  Vanha sanonta neuvoo, että ei saisi antaa auringon laskea vihansa yli, ja toinen yhtä kulunut toteaa, että Ilta on aamua viisaampi. Nuorena kapinallisena olin oppinut kyseenalaistamaan tuollaiset entisaikain elämänohjeet ja kehitellyt niistä omia käänteisiä versioitani, joita sovelsin omassa elämässäni. Monet niistä eivät olleet yhtään hullumpia, kuten esimerkiksi se, että ei ole kahden syy, jos yksi tappelee. Ylikonstaapeli Rautasta kohtaan tuntemaani kaunaa en siis yrittänytkään unohtaa, vaan päätin hautoa sitä yön yli. Ehkäpä aamu olisi tässä tapauksessa iltaa viisaampi. Herätessäni muistin unen, jossa olin vielä koulupoika ja meneillään oli laulutunti. Luokassa oli laulettu yhteisesti Pajalaulua ja mielessäni soivat yhä sen alkusäkeet: ”Reippahasti lietsomaan, rautaa tässä taotaan..” Ennenkin olin huomannut, että piilotajunta oli järkiparkani paras apulainen. Aloin siis miettiä, mitä tuo uni tarkoitti ja silloin minulle välähti. Kuulustelussa toinen poliisi oli kutsu...

  Olin ajatellut, että jo samana päivänä menisimme poliisin juttusille ja esittäisimme varkauksien tutkijoille jouluisen murtosarjan joulupukkiin liittyvät todisteemme. Selma oli kuitenkin toista mieltä: ” Me Rosvolat on niin herkullinen ja mainio lastennäytelmä, että olisi sääli keskeyttää sen esitykset. Ne jatkuvat vielä parin viikon ajan. Annetaan Laurin näytellä vielä jäljellä olevissa esityksissä ja kerrotaan poliisille vasta sitten. Ei Lauri sieltä minnekään karkaa.” Selmaa vastaan oli turha inttää, joten suostuin hänen ehdottamaansa aikataulun venytykseen. Tein sen osittain myös siksi, että näin sain aikaa pohtia Laurin rikostoverin henkilöllisyyttä. Sitä olivat tahollaan tutkineet myös paikalliset poliisit. He nimittäin olivat pyytäneet Helsingin poliisilta virka-apua ja pidättäneet taas Paavo Mikkolan jatkotutkimuksia varten. Oli käynyt ilmi, että rikospaikkojen läheisyydestä löytyneet jalkineitten jäljet olivat Paavon lapikkaista, jotka poliisin maastotutkimuksissa...