Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 16

 

Laurin kertoma täydensi sitä kuvaa, jonka olin Paavolta pukkikeikasta saanut. Kokonaiskuvio oli kutakuinkin selvillä, vaikka varkaan henkilöllisyys ja hänen yhteytensä Risto Rautaseen olivatkin ratkaisematta. Veikkasin kuitenkin, että hän olisi joku ammattirikollinen, johon Reipas olisi jotain rötöstä tutkiessaan tutustunut ja jonka hän ehkä oli päästänyt pälkähästä.

Yksi pala kuviossa kuitenkin tuotti päänvaivaa. Jos Reipas olisi ollut mukana kaappaamassa Paavoa, hän ei olisi ehtinyt väijymään Aatos Antikaista ja tappamaan tätä. Neljännen miehen mukanaolo tuntui liian riskialttiilta ja siksi epätodennäköiseltä. Kolmella miehellä taas pala lonksahtaisi kohdalleen vain siinä tapauksessa, että yksi noista kolmesta olisi kuin olisikin ollut joulupukin esittäjä.

Mutta kumpi olisi valehdellut minulle? Markku Itämäki, joka sanoi soittavansa Laukaalta, vai Lauri Lampisuo, jota olin puhuttanut? Vastaus tähän oli tämän rikossarjan helpoin. Tietenkin Lauri Lampisuo, jonka Selma Mehtonen oli tunnistanut. Kävin uudelleen mielessäni läpi, mitä hän oli minulle kertonut. Hänen puheensa kävi yksiin sen kanssa, mitä Paavo oli minulle kertonut. Itse asiassa se sopi liiankin hyvin.

Tähän oli vain yksi selitys. Reipas oli pitänyt Laurin tilanteen tasalla. Hän tiesi, että pätevin todistein pystyttiin näyttämään, että joku muu oli ollut Paavon sijasta kiertueella joulupukkina. Hän oli myös saanut tietää, mitä Paavon kuulustelussa oli tullut ilmi, ja osasi sovittaa oman sepitteensä sen mukaisesti.

Jatkonkin arvasin. Jos Laurin sepitettä ei uskottaisi, hän jossain sopivassa vaiheessa peruisi puheensa ja myöntäisi osasyyllisyytensä varkauksiin. Samalla hän paljastaisi rikostoverikseen ja pääkonnaksi Paavon. Tunnustamalla osuutensa ja auttamalla näin rikoksen selvittelyssä hän saisi tuomionsa lyhenemään. Tiesin myös, että minua ei tähän varkaussarjaan kytkettäisi, sillä minua varten oli varattuna paljon vakavampi rikos: murha!  

Miettiessäni, mitä tässä kiperässä tilanteessa pitäisi tehdä, tulivat vanhan kansan viisauksien väännökset jälleen avuksi. Muistin ohjeen: ”Älä tee tänään sitä, minkä voit huomenna toisella teettää!”

Ehkäpä Reipas halusikin, että haaskaisin aikaani hänen rikoskumppaninsa etsimiseen. Niinpä päätin jättää tämän rastin väliin. Hoitakoot ammattilaiset jatkotutkimukset sitten, kun niiden aika olisi.

Lopun päivääni käytin sen miettimiseen, mitä seuraavan päivän poliisikuulustelussa sanoisin. Päätin muka suutuspäissäni lipsautella tietoja, jotka hermostuttaisivat Reippaan ja saisivat hänet tekemään sellaista, mitä hän ei kylmästi asioita harkittuaan ehkä tekisi.