Joulupukin ja rikollisten jäljillä: Osa 13

 

Antin puheissa minulla riitti sulattelemista. Miettiessäni seuraavaa siirtoa tuli ystävältäni Ruoveden Teatteriyhdistyksestä tieto, että Keuruun Talkooteatterin näytelmän ensi-iltaa oli siirretty. Näytelmää Sumua Bidstonin yöhön piti alun alkaen esittää helmikuun puolivälistä alkaen, mutta nyt ensi-ilta oli jouduttu siirtämään maaliskuun puolelle. Syynä oli miespääosan esittäjän Markku Itämäen muutto paikkakunnalta. Veisi aikansa, että paikkaaja pääsisi uuteen rooliinsa sisälle ja tämän aikaisempaan rooliin valittu uusi esiintyjä oppisi vuorosanansa.

Soitin Hilda Syrjälle, joka oli kirjoittanut näytelmän ja toimi myös sen ohjaajana. Hän kertoi Markku Itämäen muuton syynä olleen tämän isän äkillisen kuoleman. Markku oli hänen ainoa perillisensä, joten hänen piti lähteä hoitamaan isännättömäksi jäänyttä sukutilaa Laukaalle. Hilda Syrjä oli suruissaan hyvän näyttelijän menettämisestä.

Pyysin häneltä joitakin valokuvia ja diaesityksiä näytelmistä, joissa Markku oli viime vuosina esiintynyt. Hän lupasi lähettää videonauhoituksen edellisenä keväänä esitetystä Eine Joutsijoen kirjoittamasta historiallisesta paikallisnäytelmästä Marija Verinen. Markku Itämäellä oli siinä ollut merkittävä rooli.

Tieto varkaussarjaan liittyvästä joulupukista ja hänen jäljittämisestään oli siis ehtinyt Keuruulle asti. Pidin varmana, että Markku Itämäki oli kiinni joutumisen pelosta lähtenyt livohkaan ja että ainakaan Laukaalta häntä ei löytyisi. Mielestäni oli turha edes varmistaa, oliko hän todella muuttanut sinne. Päätin odottaa videokasettia, jonka avulla hänen syyllisyytensä varmistuisi. Sen jälkeen olisi poliisin asia tavoittaa hänet.

Nautin juoneni onnistumisesta, kun sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Yleensä varmistan Fonectan hakupalvelusta, kuka tuntematon soittaja on, ja laitan hänelle tekstiviestin, ellei kysymyksessä sitten ole joku tuotteitaan tai palvelujaan kauppaava yritys tai koijari, kuten useimmiten on. Jostain syystä vastasin nyt kuitenkin heti.

Soittaja oli Markku Itämäki. Hilda Syrjä oli soittanut hänelle ja kertonut, että tavoittelin häntä. Markku oli utelias tietämään, miksi olin kiinnostunut hänestä. Olisiko kysymyksessä mahdollisesti joku pieni elokuvarooli? Hän oli joitakin vuosia sitten ilmoittautunut jollekin sellaiselle listalle, jolle kerättiin tietoja esiintymishaluisista harrastajista.

Yhden meriitin hän halusi vielä ansiolistalleen lisätä: ”Laukaan Teatteri harjoittelee parhaillaan ensi syksynä ensi-iltaan tulevaa lastennäytelmää Prinsessa Rosa Ruusunen. Sen harjoitukset olivat jo tänne muuttaessani meneillään, mutta sain silti siinä merkittävän roolin. Se tarjoaa mukavaa vaihtelua arkiseen ahertamiseeni syrjäisellä maatilalla.”

En muista, mitä Markulle hätävalheena sopersin. Sitä en kuitenkaan sanonut, että olin epäillyt häntä pestaamani joulupukin muiluttamisesta ja osallisuudesta omaisuusrikosten sarjaan.

Usein käy niin, että henkilö, jota ajattelet, ottaakin sinuun yhteyttä. Niin kävi nyt minulle. Kun mietin, pitäisikö minun kertoa Mehtosen Selmalle Keuruun talkooteatterin esittäjävaihdoksesta, hän itse soitti minulle. Hän kertoi olevansa Jämsässä J+J Teatterin esityksessä ja soittavansa sen väliajalla. Menossa oli Siri Kolun Finlandia-palkittuun lastenkirjaan pohjautuva musiikkinäytelmä Me Rosvolat.

”Näytelmä kertoo Suomea kiertelevästä rosvoperheestä, joka erehdyksessä ryöstää mukaansa 10-vuotiaan Viljan, joka on perheensä kanssa matkalla mummolaan. Perheen isää Hurjaa-Kaarloa esittää Lauri Lampisuo. Hän on ilman epäilyä etsimämme joulupukki”, Selma vakuutti.

Hän olisi puhunut pitempäänkin, mutta puhelimeen asti kuuluva kellon kilkatus ilmoitti väliajan päättyvän. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä Harakkalan työväentalolla ennen Ruoveden Eläkkeensaajien viikkokokoontumisen alkamista.