Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 18

 

En halunnut vaarantaa mitään, vaan pysyttelin seuraavat päivät tiukasti kotona neljän seinän sisällä. Uutispimennossa en silti ollut, sillä olin pyytänyt jännityslukupiiriläisiä kulkemaan kylällä tuntosarvet pystyssä ja raportoimaan minulle kaikesta, mikä saattaisi liittyä joulun rikoksiin.

Niinpä sain tietää, että murhatutkinnassa oli rikos- ja löytöpaikkojen välisellä alueella järjestetty uusi aikaisempaa perusteellisempi maastotutkimus, johon osallistui myös vapaaehtoisia kuntalaisia. Mukana etsinnöissä ollut piiriläinen kertoi, että yhtä ja toista tavaraa oli maastosta löytynytkin ja se oli kuljetettu tarkempiin jatkotutkimuksiin Tampereelle.

Minusta oli myös tulossa suosittu keskustelun aihe. Ompelupiirissä liikkui huhuja minun mustasukkaisuudestani ja Moni-Torin kantapöydässä lyötiin jo vetoa siitä, milloin minut erotettaisiin Ruoveden Leijonista. Olin kuulemma ennen Ruovedelle muuttoani sekaantunut lukuisiin kähmintöihin ja hämäräperäisiin liikepuuhiin. Epäsäännölliset työaikani puolestaan ruokkivat epäilyjä siitä, etten vieläkään ollut kaidan tien kulkija.

Olin tyytyväinen. Paavo oli siis löytänyt housujen taskusta ohjelappusen ja tehnyt neuvojeni mukaan. Konstaapeli Eero Koivikko, jolla pullonkorkki vapaa-aikoina tunnetusti oli löysällä, oli sitten laskelmieni mukaisesti vuotanut kuulustelutietoja ryyppykavereilleen ja huhut olivat sitä kautta lähteneet leviämään.

Lopulta huhumylly oli jauhanut esiin tiedon, että Reino Ala-Ökylän kuolema kolarissa ei ehkä sittenkään ollut onnettomuus. Epäiltiin, että autoa oli ennen kohtalokasta matkaa peukaloitu. Mahdollista oli sekin, että tekoon syyllinen olisi sama kuin autokauppias Aatos Antikaisen murhaaja. Syyksi löydettiin sairaalloinen mustasukkaisuus.

Tässä vaiheessa tiesin odottaa keskusrikospoliisin etsiviä ovelleni ja iltapäivällä he sitten tulivatkin. Pyysin heitä sisään kahville, mutta heillä oli määräys viedä minut heti mukanaan. Se tiesi kyytiä Tampereelle, sillä asianmukainen kuulusteluhuone ja yösijakseni ajateltu selli löytyisivät sieltä sekä tietysti jo tutkituksi saatu todistusaineisto. Lähdin mukisematta, mutta pyysin saada ottaa pienen paketin mukaani, sillä halusin omakätisesti antaa sen murhan päätutkijalle.

Olin arvannut oikein. Heti kuulustelun aluksi minulle näytettiin tuttua hansikasta ja kysyttiin, oliko se minun. Myönsin sen olevan.

”Se löydettiin Aatos Antikaisen murhapaikan läheisestä maastosta. Onko sinulla selitystä, miten se on sinne joutunut?” tiedusteli kuulustelua johtanut ylikomisario.

”Minulta se putosi Ruoveden poliisiaseman lattialle ja siitä, miten se rikospaikalle joutui, minulla on myös omat epäilyni”, vastasin.

”Perustelut niille löytyvät tästä”, sanoin ja ojensin ylikomisariolle paketin, jonka olin tuonut mukanani. Hän avasi sen. Paketista löytyi kolme hansikasta ja maksukuitti. Kuulustelija oli ymmällään ja pyysi minulta selitystä.

”Tuo kokonainen käsinepari ovat minun vanhat hansikkaani. Pariton puolestaan on pudottamani uuden hansikkaan pari. Kassakuitti todistaa, että olen ostanut ne joulun jälkeen alennusmyynnistä Virroilta. Se tarkoittaa sitä, että rikostutkinnassa löydetty hansikas on murhan tapahtuessa ollut kaupan hyllyllä.”

Vakuutin vielä, että jälkiäni löytyisi ruumiin löytöpaikalta, jossa olin paikallisten poliisien pyynnöstä käynyt sitä tunnistamassa, mutta ei taatusti rikoksen tekopaikalta.  

”Sitä vastoin uskon, että sieltä löytyy runsaasti erään paikallisen poliisimiehen jälkiä, vaikka murhapaikka löydettiin vasta sen jälkeen, kun tutkinta oli siirtynyt keskusrikospoliisille. Paikallisten poliisien tutkimiin omaisuusvarkauksiin sen ei sitä vastoin luulisi liittyvän millään tavoin”, kerroin kuulustelijoille.