Joulupukin ja rikollisten jäljillä: osa 21

 

Sillä välin, kun Elli keitti meille kahvia, menin Koivikon huoneeseen ja selitin hänelle suunnitelmani. Jatkoimme sen punomista vielä kolmisin kahvipöydässä. Ehdin juoda kolme kuppia kahvia ja syödä kaksi viineriä ennen kuin sotasuunnitelmamme oli valmiina.

Sen ensimmäinen vaihe oli minun maalittamiseni. Soitin jännityslukupiiriin kuuluvalle luottotoimittajalleni Ruovesi-lehteen ja pyysin häntä saapumaan poliisiasemalle. Hänellä oli työn alla juttu marttojen leipomakurssista, mutta kuultuaan, että luvassa oli uutta tietoa joulun varkauksista, hän lupasi tulla heti. 

Toimittajan tultua Koivikko kertoi hänelle, että kuulusteluja varten pidätettynä ollut Paavo Mikkola oli vapautettu eikä häntä enää epäilty osallisuudesta varkauksiin, joihin hänet oli yritetty lavastaa syylliseksi. Sitä vastoin poliisilla oli nyt huostassaan henkilö, jonka epäillään olleen mukana sekä Paavon kaappauksessa että jouluaaton omaisuusrikoksissa. Häntä kuulustellaan parhaillaan ja hän vaikuttaa hyvin yhteistyöhalukkaalta.

”Tutkimme myös yleisövihjettä, jonka mukaan varkauksilla ja niiden kanssa samanaikaisella murhalla olisi jotain tekemistä keskenään. Varsinaisesti murhatutkimus kuuluu keskusrikospoliisille, joten en voi sanoa asiasta sen enempää”, totesi Koivikko.

”Tämä on kaikki, mitä poliisi voi tässä vaiheessa virallisesti sanoa”, totesin toimittajalle ja jatkoin, että lehti mielestäni voisi nuo tiedot julkaistessaan samalla korostaa sitä, että Eero Koivikon otettua päävastuun jouluisen rikossarjan selvittelystä on tutkinta nytkähtänyt ripeästi eteenpäin.

”Tarkoituksenahan meillä on nyt niin sanotusti ajaa Karhunen pesästään”, jatkoin. Salassa pidettävänä taustatietona kerroin lisäksi, että ylikonstaapeli Risto Karhunen oli parhaillaan Tampereella keskusrikospoliisin kuultavana murhasta epäiltynä. Totesin myös, että Reipas siitä huolimatta oli selvillä kaikesta siitä, mitä Ruovedellä tapahtui. Omana arvelunani esitin, että tieto vuotaisi hänen asianajajansa kautta Reippaan varkauksiin osallistuneelle rikostoverille.

”Jujuna on, että tämä usutettaisiin minun kimppuuni”, jatkoin salajuonen selvittelyä. ”Luotan siihen, että sinä tutkivana journalistina ja jännityslukupiirin jäsenenä osaat muotoilla sanasi hienovaraisesti niin, että Reipas saa niistä käsityksen, että minä olisin tuon poliisille annetun vinkin takana, ja samalla henkilö, jolla olisi hallussaan hänelle haitallisia todisteita.”

Toimittaja lupasi tehdä parhaansa ja laittaa rikosuutisen heti tuoreeltaan lehden nettisivuille. Lisäksi se julkaistaisiin seuraavassa paperilehdessä. Marttojen leipomiskurssia koskevan reportaasinsa valmistumisesta ajoissa hän ei ollut läheskään yhtä varma.